IRC-Galleria

Minulla oli eilen niin huono olo että jouduin lähtemään koulusta kesken luennon pois. Närästi ihan sairaasti ja vatsassa kiersi. Vaikka tiedän tämän olevan pelkästään stressioireita, niin haittasi kuitenkin keskittymistä siinä määrin että katsoin parhaaksi mennä lepäämään.
Ja mikä parasta, sain tehtyä tallityöt ennen Juliuksen nukuttamista - kerrankin.

Olen törmännyt sellaiseen huvittavaan seikkaan että omassa blogissakaan ei saa käyttää voimasanoja tai se aiheuttaa pahennusta, hyvänen aika - AIKUISEN IHMISEN KIELENKÄYTTÖ.
Koska tämä on kirjoitettua tekstiä ja sellaisella areenalla jossa käyvät lähinnä sen ikäiset ihmiset että he ovat varmaankin oppineet kirosanansa jo jostain, en ole katsonut todellakaan aiheelliseksi siistiä tekstiäni sellaiseksi että se miellyttää kaikkia.
Jos minua kiukuttaa niin ihan tasan tarkkaan heitän perkeleeni sinne mihin ne sillä hetkellä parhaiten sopivat. Luulen että se on parempi kuin että huutelen niitä ihmisten kuullen tosielämässä.

Jos aikuisen ihmisen pitää olla siisti ja sovinnainen, hänen elämänsä pitää olla aina järjestyksessä ja noudattaa valmiiksi sekoitettua kaavaa niin ehkä minusta ei sitten ikinä tule sellaista.
Ne jotka kuvittelevat että elämä on tarina jonka ratkaisut ovat aina loogisia ja mielellään vieläpä onnellisia, he saavat puolestani etsiä muuta luettavaa jos nämä ratkaisut eivät sovi kuvioihin.

En elä miellyttääkseni muita, en kirjoita henkilökohtaista blogia miellyttääkseni muita. ENKÄ myöskään loukatakseni ketään. Jos joku löytää teksteistä liikaa itseään niin ehkä kannattaa myös minun osoitteluni lisäksi tutkia vähän omaatuntoaan. Jos se on kiiltävän puhdas niin mietihän seuraavaksi olenko kirjoittanut kuitenkaan juuri sinusta?

Nämä huomiot siksi, että päiväkirjaani on taas vaihteeksi puitu eräällä nimeltämainitsemattomalla hevostalli.netin sennufoorumilla. Se, joka sanoo ettei voisi vähempää kiinnostaa: Luit tämänkin. Ehkä kiinnosti kuitenkin? Hävettääkö uteliaisuutesi?

Ihan ekaa kertaa iski ikävä ja tuli jopa kyynel silmään kun näin Matleenasta tuoreen kuvan täällä galleriassa. Siinä se poseeraa kauniina ison vatsansa kanssa.
Minun ei pitänyt koskaan luopua tuosta hevosesta, mutta toisin kävi.
Tärkeintä on kuitenkin hyvä koti jossa se nyt elää. Toivottavasti ehtisin pian katsomaan...

Melkein 9kk ikäiselle liikkumisen riemun hokanneelle villimiehelle jokainen vaipanvaihto on uroteko.

Sillointällöin saan hänet huijattua sormeilemaan jotain lelua, mutta useammin lapsi vääntää ja kääntää itseään kaarella molempiin suuntiin tai ottaa minusta kiinni ja vetää itsensä istumaan. Kiroan nepilliset vaipat! Niitä en meille enää osteta, kunhan nyt käytetään noita mitä on tullut hankittua mutta uusia ei tule.

Eilinen päivä oli todennäköisesti kaikista raskaimpia lapsen kanssa. Hän oli niin aktiivinen että sain olla jatkuvasti itsekin nostamassa häntä pois, viiden jälkeen alkoi taas iltaraivarit jolloin piti olla sylissä, mutta istuminen ei käynyt vaan olisi pitänyt seisottaa tai kantaa. Jos laskin lattialle niin lysähti siihen huutamaan ja piti taas poimia syliin mutta nukkumisesta oli ihan turha haaveilla.

Sain Laurin viemään vihdoin koneet pois ja halot kippasin korkeaan pahvilaatikkoon. Nyt ongelmana on se että poika pääsee kiipeämään sohvatyynyjen yli ja pääsee siten johtoihin käsiksi jos en ole valppaana. Vaikka hän ei varsinaisesti nouse tukemattomaan istuntaan vielä, niin tukea vasten on polvillaan ja jopa seisoo etunojassa sekä vetää itsensä jonkun tuen kautta istumaan jonka jälkeen pysyy kyllä pystyssä.

Illalla lapsi on niin villi että vaatii täyden rauhan saada hänet nukkumaan. Pienikin kahahdus jossain niin poika on valmiina hyppäämään kontalleen ja pyörimään kikattaen ympäri sänkyä.

Ostin tiistaina sellaisen ison hevoskäsinuken jolla on valtava suu. Ja se on ihan yliveto! Se on pehmeää karvaa ja mikään ei ole niin hauskaa kuin se, tartun sillä poikaa kyljestä tai jalasta kiinni ja kutitan. "Nam nam nam! Julius syödään!"

Laurin loma alkaa huomenna. Viimeiset ponnistukset - ehkä sitten saan vähän näitä univelkojakin pois.

Olin eilenilalla niin stressaantunut että oli pakko vetää Samarinia naamaan ja muutenkin voin todella huonosti. Syitä on monia, mutta mainittakoon vielä että mitenkään se ei johdu lapsesta vaikka sen vuoksi olen noin muuten väsynyt. Pelkän väsymyksen kestää kyllä mutta kun siihen vyöryy päälle muut huolet niin tekisi mieli vain paeta johonkin pieneen yksiöön jonka alakerrassa olisi ruokakauppa. Lattialle matto eikä yhtään sähköjohtoja. Siellähän sitten loikoiltaisi matolla kaiket päivät ja nukuttaisi silloin kun huvittaa.

Uusin jalostuskuvasto tuli viimeviikolla. Jotenkin en ole kuitenkaan innoissani.
En siitä että Elsa varsoo noin kolmen kuukauden kuluttua, en siitä että saisin viedä sen sittenkin tänä vuonna Temelle laitettavaksi. En oikein mistään hevosiin liittyvästi juuri nyt. Ehkä tilanne muuttuu kun Laurin loma alkaa ensi viikolla ja pääsen ehkä ratsastamaankin. Kyllähän meillä toki muutenkin jo saisi hidastaa tahtia koska tamman maha on jo reilun kokoinen mutta varsomisen lähestyessä saan synninpäästön siitä ettei ole ollut aikaa. Ehkä.

Hevoset ovat olleet tämän talven pakkopulla. Karsinoita siivoamaan klo 21:30 kun sitä ennen en ehdi, vuokralainen joka valittaa seuranpuutteesta ja huonoista säilytystiloista ja riimunnarut joita kaivelen hangen alta hänen jäljiltään. Loimikerrokset joiden alta hevosia saa kaivaa kun kelit ovat mitä sattuu, vesi joka pitää kantaa sisältä talosta kun kaksi vuotta sitten tehdyt suunnitelmat lämpimästä satulahuoneesta kusivat jälleen ja tietty tallin vanha hana jossa on lämmityskaapeli oli jo poistettu. Laurin burn-out joka vaikuttaa kaikkiin ja kaikkeen.

Matleenan myyminen viime syksynä oli eräänlainen avunhuuto siitä että en pysty harrastamaan täyspainoisesti. Kolmas karsina josta oli ollut puhetta VUODEN ei sitten valmistunut koskaan joten en jaksa enää edes odottaa ihmeitä.
Välillä mielessä pyörii että pitäisin sapattia hevosista. Antaisin Elsan jonnekin ylläpitoon vuodeksi tai pariksi ja sitten jatkaisin. Toisaalta haluaisin kasvattaa joka vuosi enkä usko että kukaan tahtoo tiinettä tammaa vaivoikseen vaikka sen kanssa voikin aika täyspainoisesti harrastaa pitkälle kevääseen.

Kolmas vaihtoehto - että pitäisin vain omat hevoset kotona enkä ottaisi vieraita nurkkiin valittamaan - on muuten hyvä, mutta siinä menisi se vähäinenkin talliapu jota saan nykyään kerran viikossa iltatallin laiton muodossa. Rahallisestihan tämä hyväntekeväisyys on suunnilleen plus miinus nolla.

Naisen kroppa toimii omituisesti. Kuukautiskierron puolessa välissä ovulaation aikoihin muuttuu miesmaku hetkellisesti aivan täysin. Kun normaalisti ihannoin kauniita ja epämiehekkäitä yksilöitä niin nyt jopa parransänki tuntuu seksikkäältä ajatukselta.
Ehkäpä on luonnonvalintaa että nainen tahtoo lisääntyä maskuliinisen ja voimakkaan yksilön kanssa mutta kuitenkin pariutuu ja hankkii jälkeläisiään hoitamaan pehmeämmän tyypin.
Hyvät periyttäjät ovat varmasti saaneet geenejään eteenpäin tämän seikan vuoksi vaikka eivät olisi karskiudessaan kovin ansioituneita ihmissuhteiden hoitajia.

Ei tässä mene kuin pari päivää niin ihailen taas silkkisiä pitkiä hiuksia ja sielukkaita silmiä lihasten ja työn likaamien käsien asemesta ;)

Gingered Batterya on jääkaapissa (itseasiassa 5 tölkkiä).
Mutta jos ootan *vielä* vähän. Vie vaikka koiran ensin pihalle, tsekkaa meilit, pukee Juliukselle vähän enemmän päälle...

Ainiin, Julle on alkanut kiipeilemään sohvatyynyjen ja ihmisten yli ja nousee tukien polvilleen (muksahtaa välillä maihin). Laurin tuohon olkkarin lattialle roudaama kone on EDELLEEN siinä. Ei ole taattua etteikö jotain hajoa kun käännän selkäni. En mä tuota elohopeaa voi sylissä pitää koko päivää.

Meidän lattiaharja on historiaa. Olkkari on ihan kauheassa kunnossa ja imuri paskana. Jotain tarvis tehdä ja nopsaan.

Eilen oli pitkästä aikaa laadukas päivä. Sain hakattua kirjanpidon ja sekä tammi- että helmikuun alv-ilmoitukset kuntoon. Vein ne postiin ja muutaman asiakaspostituksen myös. Julle oli Laurin porukoilla hoidossa ja kävimme Savaronassa skruudaamassa pihviä. Sitten jämähdettiin anoppilaan kun laurin faijalla oli jotain tietokonejuttuja.

Telkasta tuli Huutolääkäri! En tiennytkään että se tulee taas! Siistiä! Tuli sivusilmällä seurattua sitä. Kotona oltiin neljän maissa ja ilta meni leppoisasti Chiantia naukkaillen ja L konffasi meille mirroriksi toista Ubuntukonetta. Tuossa se nyt pörrää lattialla, mikä ei ole kovin hyvä idea sen suhteen että Julius tulee terrorisoimaan sitä vielä runsaasti.

Tuo pahistelukuvani näyttää Ubuntun Firefox-selaimella paljon paremmalta kuin belukoneen explootterilta. Pitäisi vissiin jaksaa käyttää serveriä enemmän omiin tarkoituksiinsa.
Lauri pelaa UFO Afterlightia, minä taas aloitin uuden NW:n Chaotic Goodilla Aasimarilla.
Moinen alignmentti ihan haasteen vuoksi. On TODELLA vaikea napsia chaotic pisteitä ja olla samaan aikaan hyvis.

Sydämeni itkee verta siinä vaiheessa kun Bishop tulee haukkumaan minua tuhansia kertoja joten tuskin pidän häntä mukana partyssä. Tuo ällö Lovena ei olekkaan minun alter-egoni kuten Zelex Sinistrus oli ja pelaan uutta peliä silkan uteliaisuuden ja ajantappamisen vuoksi kun ei viikolla pysty paljon muuhunkaan (seli seli...)

Äidin ylpeyttä:
Julius oppi konttaamaan ja melkein samantien kiipesi ihan itse syliini kun istuin lattialla. Heti on vauhti päällä. Samoin poimi lautaselta pieniä päärynänpaloja suuhunsa. Siinä on vielä harjoittelemista ja suuri osa palasista onkin pitkin peittoja mutta silti söi "ihan itse" :)
Eikai se sitten kohta ole vauva enää...

Meillä oli makkarissa aamulla +20 lämmintä! Uskomatonta.
Lisäksi Lauri ampui eilen lutkulla keittiöstä nyrkinkokoisen hiiren. Jospa niitä ei olisi enempää kun maanantaina loukutettiin toinen samanlainen. Ekaa kertaa hiiriä on näin vähän ettei edes välikatossa rapise ja loukut ammottaa tyhjänä. Mutta isoja saatana olivat molemmat. Hännät vieläpä lähemmäs 15cm. Ruskeita valkomahaisia metsähiiriä.