IRC-Galleria

Mitä vattua? Minulla on krapula! Miksi? Ei tänään! Kolmen tunnin päästä lähdetään hakemaan ponnya...

Juotiin eilen Laurin kanssa puoliksi pullo todella herkullista viineä. Coto de Imaz, Rioja 1996. Hinta-laatusuhde aivan älyttömän hyvä.. siis pullo maksoi ainoastaan jotain parinkympin luokkaa mutta on parasta viiniä mitä olen nauttinut pitkään aikaan.
Torstaina Alkossa oli muuten tarjous Riedelin punkkulaseista joten ne olivat meillä käytössä. Käsittämätöntä miten suuri merkitys silläkin on.. kokemus omaa luokkaansa.

Lisäksi join YHDEN Ecussonin, en todellakaan ansaitse tätä nekrotusta perkele.
Paramaxit on heitetty huiviin ja lipitän vettä josko olo selkenisi. Oikeasti osasyy varmaan on valvomisella. Mentiin nukkumaan klo 2, kun yleensä olen viimeaikoina ollut unessa jo 22 aikoihin...

Pihatto on kondiksessa. Hain Tialta traikun lainaan, kun oma on katsastamatta ja huomenna kuitenkin voi olla poliisisedät liikkeellä kun on pitkät pyhät. Vermoon on sovittu treffit klo 12.

Olen koittanut siivoilla vähän tallissa, mutta tarvitsee odotella paremmin siihen asti kun Hetan tavarat saa pois. Ja karvashow jatkuu varmaan pitkälle toukokuulle vielä, eli paljon ei just nyt voi tehdä. Talli on ihan täynnä karvaa vaikka olen koittanut karkoittaa tupot sieltä. Jo toista päivää jatkunut myrskytuuli heittelee tallin pariovista karvat takaisin nurkkiin pyörimään. Aika tylsää ja epätoivoista, mutta sitä tämä on joka kevät. Pitäisi ottaa tavaksi harjata hevoset mielummin tikapuissa kiinni. Itse kuitenkin ehdin yleensä vasta illalla kun on jo pimeää.

On kyllä helpottavaa kun saa taas omat tavarat mahtumaan talliin. Tällä hetkellä minulla on puolet loimista sisällä - ne eivät vaan yksinkertaisesti mahdu mihinkään kun hyllyt on täynnä tavaraa. Jos minulle vielä tulee joskus vieraita hevosia, niin täytyy laittaa sopimukseen maininta siitä että max 4 loimea / hevonen. Sen luulisi riittävän vaikka enemmän tarvitsisikin pukea. Samoin yhden hyllyn pitäisi riittää "varastoitaville" hoitovehkeille. Muutenkin on monta asiaa jotka teen jatkossa eri tavalla. Vaan omista virheistä oppii, enkä niistä muita aijokkaan syyttää. Toistaiseksi keskityn hyysäämään pääasiassa omia elikoita, vastuutaakka tuntuu pienemmältä vaikka ainahan eläimistä toki yhtä iso vastuu onkin. Käytännöntasolla vaan vieraita hoitaessa saa olla pykälän tarkempi ja asiakaspalvelu on tietty oma osansa sitä hommaa - eikä todellakaan niitä helpoimpia ;) Voin vaan kuvitella millaista se on isolla tallilla missä osa vuokralaisista ei tule toimeen keskenään ja kytätään kateellisina toisten tekemisiä ja etuoikeuksia. Eikä saisi tietenkään asettua kenenkään puolelle ja toisaalta ei tiedä kuka puhuu totta ja kuka ei :D

No, ison tallin pitäjää minusta ei koskaan tule. Ehkä tulevaisuudessa vielä jonkun karsinapaikan laitan vuokralle jos sopiva ihminen löytyy. Impulsiivisuuteni tuntien se voi tapahtua koska vaan tai sitten ei ikinä. Aika näyttää :)

Kävin hammaslääkärissä eikä ollut reikiä nytkään.
Ilmeinen syykin siihen on. Sylkitestin mukaan minulla ei ole ensimmäistäkään kariesbakteeria suussa. Purukalusto oli erinomaisessa kunnossa erästä viisaudenhammasta lukuunottamatta joka on taas päättänyt tunkea vähän lisää näkyviin.
Sain uuden ajan jolloin katsomaan voisiko sille tehdä jotain...

Minulla on pari meiliä ja muutenkin miljoona asiaa tekemättä. En vaan millään ehdi tekemään mitään pitkäkestoista. Asiaan tulee muutos kun Laurin loma loppuu ja voi taas paremmin olla jouten ne ajat kun lapsi nukkuu.

Käytiin eilen tukussa ja koitin katsella jotain somistuksia meidän myyntipöytää silmälläpitäen. Hevitutti performoi Karkkilassa Hyvinvointia - vai Hömppää -messuilla 5.-6.5. enkä yhtään tiedä millaiset tilat me saadaan ja miten kalusta pöydän. Mullahan ei ole lainkaan silmää sommittelulle. Vaikka värejä osaan käyttää niin just joku pöydän järjestely on aika toivotonta.

Uutuuksia saadaan onneksi lähiviikkoina myös, niitä kelpaa sitten esitellä messuilla. Pääkallosäärystimiä nyt ainakin ja Devil Duckyjä myös vaaleanpunaisena. Jet Citylta ja Ravenilta ei ole taas vaihteeksi kuulunut mitään ja mun pitäisi naputella parit pisnenmeilit sinne kun ehtisin. Pari projektia on jämähtänyt ihan jäihin.

Ilokseni olen saanut vähän siivoiltua tallissa.
Kunhan Anne vie loimiaan kotiin, niin meillä näyttääkin jo ihan erilaiselta. Omia loimia olenkin jo pessyt ja pitäisi vielä keksiä minne tungen ne kesäksi. Jätän hollille varmaan yhden kuivatusloimen ja vuorettomat sadeloimet jos tulee jotain poikkeuksellisia kriisejä. Toppikset, loput fleecet ja vuorelliset kaulakappaleineen saa mennä pestyinä odottelemaan syksyä.
Pihattoakin siivoilin että Elsa pääsee sinne karsinoimaan muutamaksi viikoksi. Lauri saa vielä uusia sähköt siihen, kun Heta ajoi vuosi sitten Elsan langoista läpi ja yksi tolppa on edelleen katki.

Ponia varten minulla olikin 135cm sadeloimia ja ajattelin tehdä Severin vanhasta fleecestä pienemmän. Kaivellessani talliarkkua, tuli vastaan myös Severin nimikoitu satulahuopa. Vaikka kaiken muun myisin pois niin tämän säästän muistona. Välillä kyyneleet nousevat silmiin, kun mielikuvat syöksyvät päähän niinkuin avarilla lyötäisi vasten kasvoja.

Vai tämmöstä aprillia.

Oli ihan mukava käydä ensin skruudaamassa burritoa ja sitten istua perseelleen muutamalle lasilliselle. Valitettavasti en voi juoda siideriä nyt, kun se vaikuttaa Juliuksen mahaan tosi pitkään. Jouduin nappaamaan teräviä eikä se ole minun juttuni.
Pari tuntia vierähti Pikkupässissä (ei kyllä kovin kaksinen anniskelupaikka...) ja sitten kiltisti klo 20 lampsittiin takaisin Laurin porukoille jotka heittivät meidät kotiin niin että Julle pääsi nukkumaan.

Haaveilen pussikaljasta.
Tämä alkanut kevät on saanut minut visioimaan siitä miten istun haalistuneella nurmikolla nahkatakki päällä. Ehkä laitan sähkönsiniset hanskanikin (1e ratsastushanskat :D) ettei sormet jäädy jos sidukkapullo on kovin kylmä. Siinä sitten istuisin hyvässä seurassa (tarttis olla sellaistakin, mistä vtusta täälläpäin suomea löytää hyvää seuraa???) ja länkättäisin vailla kiirettä jotain totaalista scheissea.
En tiedä olenko ainoa lajiani, mutta jos maailmassa on joku toinenkin ihminen joka tykkää tämmöisestä enemmän kuin viinen nauttimisesta pikkusormi perseessä niin sanokaa HEP!

Baariin -> haha, pukeudun parhaimpiini ;) Manowar-paita ja bootsit.

Olin eilen Sirjan kanssa maastoilemassa Pohjois-Espoossa lainahevosella.
Muutenkin oli mukava turista jonkun kanssa hevosasioista ja muustakin. Viihdyn itseäni nuorempien kanssa (kunhan heillä on asennetta). Suuri osa omanikäisistä on pystyynkuolleita ja huumorintajunsa menettäneitä.
Sanokaa lapselliseksi jos haluatte, ehkä se muuttuu ennenpitkää eduksi. Sovinnaisuus on perseestä ja turhantärkeät tyypit pellejä. Nih.

Koitin tänään ehdotella Laurille josko lähdettäisi terassilla käymään. Voi olla että ei päästä kesällä enää, joten nyt olisi aika. Tai ihan vaan baariin parille edes.
Laurikin alkaa tulla vanhaksi ja inhoaa asiaa jota kutsuu "säädöksi". Se tarkoittaa sitä että pitäisi viedä lapsi hoitoon ja ehkä vaihtaa puhtaat kalsaritkin.
Tahtoisin kuitenkin baariin ihan vaan siksi että tarpeeksi ei voi ottaa pussikaljaa nyt kun on Julius jota en kuitenkaan yöhoitoon vielä voi laittaa. Pussikalja vaatii keskittymisen ja mielellään useamman tunnin hartaan joutilaisuuden. Parhaita hetkiä on myös hortoilla pökerryksissä kauppaan ja ostaa paketti esim. kylmäsavustettua hevosenlihaa ja skruudata sitä siiderin kanssa.

Meiju sai meiliä tänään. Minulla on ikävä sitä.
Ainoita ihmisiä joiden kanssa vapaudun todella aidosti eikä juttu lopu kesken.

Kyllä se vaan prkl niin on että poika on maitoallerginen. Jos ne nyt neuvolassa uskoisivat minunkin epäilyksiäni... 5ml riitti huomattaviin ihoreaktioihin.

Värkit oli kunnossa eikä tarvitse tutkia enää. Yleensä en kavahda verikokeen ottoa, mutta eilen tuntui vähän häijyltä. Labrassa hoitaja pisti. "No miksei tule verta?" ihmettelin. "Taisi mennä suonen ohi, katsotaan jos löytyisi". Sitten hoitaja nuljutteli meikäläisen kyynärtaipeessa neulaa ja yritti metsästää suonta.
Tuli samanlainen pahoinvointihuimaustunne kuin kerran kun tikkejä poistaessa jouduttiin haavaa repimään auki. Onneksi oli tosi lievänä ja hoitaja luovuttikin nopeasti.
Verikoe otettiin toiselta puolelta, samasta paikasta kuin maanantaina. Kivaa ei ollut sekään.

Huvitti kun hoitaja sanoi että "tälläistä se välillä on, ei niitä suonia aina löydy". Minua on pistetty varmaan kymmeniä kertoja ja IKINÄ ei ole mennyt ohi. Itseasiassa on kehuttu miten on helppo pistää, suonet hyvin esillä. Joka tapauksessa ólivat vielä labrassa sössineet sen minun verikokeeni ja pelästyin jo että tarvitsee ottaa vielä kerran, mutta jo maanantaisessa testissä oli raskaushormoni laskenut niin alas että ei voi olla kohdunulkoisesta kyse.

Käytiin eilen Hyvinkään Agrimarketissa. Minulle tuli maakuntailufiilis joten ajelin Vihtijärjen ja Kytäjän kautta. Heppaosastolla olin kuin pikkulapsi karkkikaupassa ja valkkasin ponille muutaman oman harjan sekä vähän siromman riimun (kuvien perusteella pää on aika pikkuinen). Hallalle tuotiin Possun Nenuja (kalvenneen näköisiä!) ja toki piti tuhkaluukkuja ottaa pari kpl ;)

Nurmijärven ja Nummenpään kautta kirkolle ja kotiin. Tulipa taas kotiseutu tutuksi ja rahaa tuhlattua.

Kohta lähdetään yllättäen LOHJAN SAIRAALAAN (tuli melkein jo ikävä sinne...) ja Juliuksen maitoaltistustesteihin. Hieno päivä varmaan edessä kun lapsi oli kauhean levoton koko yön ja nousi konttailemaan varmaan 5 kertaa. Tarvinnee ottaa Ergo mukaan jos ei vaunuihin rauhoitu.

Kun tieto on vuotanut ja arvauksetkin ovat osuneet oikeaan niin paljastetaan sitten :)

Toinen asia on kyllä vanhentunut. Olin viikonverran raskaana, mutta se meni kesken hyvin aikaisin, 5+0. Kummallisten kipujen johdosta olin vähän uumoillut että kaikki ei alkanut normaalisti mutta paria päivää ennen olin valitettavasti jo asennoitunut että kyllä se tästä.
No, aina ei voi voittaa. Kun tutut käyvät lukemassa tätä, niin en halua tästä asiasta sitten keskustella juuri nyt. Otan puheeksi sitten ehkä joskus.
Vtuttaa niin paljon tuo Lohjalla ramppaaminen kun haluavat verikokeella sulkea pois kohdunulkoisen mahdollisuuden just noitten kovien kipujen takia.
Lohjalle maanantaina, tänään ja huomenna palaamme sinne sitten Juliuksen maitoaltistuksen merkeissä.

Koska tämä suuren täpinäni kohde on ilmeisesti nyt sitten varma, niin kerrotaan.
Meille on todellakin tulossa Virosta hevonen, tai itseasiassa poni. Giitta (en ole varma kirjoitusasusta) on 1-vuotias, neljä päivää Juliusta nuorempi. Sen isä on arabianhevonen Germanets ox ja emä eestinhevonen mutta ilmeisesti varsa tulee jäämään ponikokoiseksi koska molemmat vanhemmatkin ovat pieniä. Kuvien perusteella tamma olisi tummaruunikko, mutta ne ovat vanhoja ja isä on kimo, emä ruunivoikko (tms.) ja varsan papereissa lukee myös kimo... joten yhtään en tiedä minkä värinen otus trailerista kävelee 7.4. Ilmeisesti siis varsa kimoutuu ja nähtäväksi jää missä karvanvaihdon vaiheessa se nyt on.

Miksi hitossa ostin ponin?
Naamioin oman ponikuumeeni Juliuksen etukäteiseksi 1-vuotislahjaksi ;)
Idea olisi, että varsasta saisi sitten itse laitella lastenponia. Halusin sen kuitenkin jo nyt kasvamaan meille, tietää ainakin että on sitten itse pilannut jos pilalle menee.. Julle on kuitenkin niin pieni ettei ratsasta vuosiin - jos senkään jälkeen. Tästä tulee kuitenkin niin iso, että aikuisetkin pystyvät sitä kouluttamaan.

Tamman emä on perhehevonen ja varsakin on kasvanut lasten kanssa. Se on kuulemma jo nyt kiltti ja pikkulapset putsailevat kavioita. Ennen ponin bongaamista minulle tulikin jostain ihmeellinen eestinhevoskuume. Mikäli huhut niitten luonteesta pitävät paikkaansa niin ne soveltuvat aika paljon paremmin pienemmille ihmisille kuin suomenhevoset.
Vaikka suokki onkin "minun rotuni", niin lapselle sopivan yksilön etsintä vaatisi niin paljon aikaa ja rahaa että menen helpomman kautta.

Minulla on toki täydellinen perhehevonen - Elsa, mutta se on kauhean leveä pienemmälle ratsastalle ja kuitenkin loppupeleissä urheilu- ja kilpailuviettinen vaikka aikuiselle joka "osaa" ratsastaa, turvallinen ja luotettava ratsu. Äkkiäkös siitä saa kovasuisen teputtajan halutessaan. Suomenhevosella on kuitenkin suomenhevosen luonto enkä sanoisi niitä nöyriksi vaan omanarvontuntoisiksi hevosiksi. Ne suomenhevoset joita minulla on ollut eivät ole tahtoontaipuvia vaan yhteispeli on luottamuksen tulosta. Esim. taas pehmeämpiluontoinen hevonen kuten Säpsy (jos joku ei tiedä, se oli sh-lv-rist.) oli ihan voimalla ja määräysvallalla pidettävissä jos "kriisitilanne" sattui. Esim. Severiä ei olisi pitänyt niin, vaikka suussa olisi ollut rautalanganpätkä.

Asiasta seipääseen..
Mutta puolitoista viikkoa tässä odottelen varsaa kotiin. Jännittää niin saakelisti.
Joudun varustamaan pihaton yökarsinaksi taas, mutta sivuovi on muutenkin ollut satunnaisesti yöllä auki, joten en usko että hevosia haittaa.

Lauri muuten lanasi kentän traktorilla eilen. Ei suotta hieno nyt :) Anne ja Heta näyttivät käyneen siellä mutta en tiedä tunnelmia kun olin itse sisällä pojan kanssa.