IRC-Galleria

Toisina päivinä olen varma että kaikki sujuu taas entiseen malliin.
Toisinä päivinä en ole valmis hyväksymään ollenkaan että kaikki sujuisi kuten ennenkin.

Onko valmis nousemaan oman asian vuoksi barrikadeille vai ei. Onko voimia viedä asia loppuun asti, vai meneekö energia turhaan mesoamiseen.
Ja mikä on oikein, mikä väärin. Missä asiassa olen itse oikeassa vai olenko keksinyt kaiken?

Rakastimme me molemmat:
sinä minua, minä sinua;
ei se ollut syy.

Kiusasimme kumpaisetkin:
minä sinua, sinä minua;
ei se ollut syy.

Oli syynä onnettuuden:
loittonit sinä minusta,
vain vikani muistit.

Ja oli toinen turman siemen:
loittonin minä sinusta,
ihanintas itkin.

piti olla kovasti sanottavaa mutta se meni.
Mua tarvitaan taas, mua tarvitaan kokoajan 24/7 ja tuntuu ettei mistään tule mitään jos en saavu vähintään paikalle.
Olisi ihanaa olla joskus sivullinen.

Taas.
Moneskohan kerta on kun ne saavat verenpaineeni nousemaan?
En ole muistaakseni suuttunut elämässäni kovin monta kertaa asiakaspalvelijoille, mutta tämä on jo toinen kerta kyseisen puljun kanssa. Mitään eivät voi tehdä ikinä helposti, kaikki pitää aina säätää vaikeimman kautta.

Luulin jo viime kesänä päässeeni eroon mokomasta paskalafkasta kun vaihdoin minun ja lapsen tilit Nordeaan. Vielä käyntiin syksyllä vääntöä suoraveloituksen poistamisesta joka ei onnistunut kuin siirtämällä rahat POIS kuolinpesän tililtä. Siis vaikka yritykseltä jonka kanssa oli sopimus, oli LUPA keskeyttää suoraveloitus heti.
Mutta koska aikaa tuohon rahan siirtymiseen olisi ollut "vain" 10pv niin enää ei kuulemma onnistunut.

Seuraavaksi tapeltiin mun pankkikortin lakkauttamisesta joka olisi pitänyt viedä henkilökohtaisesti pankkiin. Puhelimessa alustavasti sovittiin ettei siitä mene enää maksua, mutta niin vaan makselin useamman kuukauden kunnes sitten firman hommia hoitaessa sain konttorissa lopetettua sen. Olin nimittäin polttanut kortin vihoissani kun en sitä tarvinnut.

No, edelleen ottavat n.2e kuussa mun tililtä (jonne pitää varmaan taas siirtää pian rahaa ettei se ylity) jota en voi lakkauttaa koska hoidan kuolinpesän tilejä sitä kautta.

Pahaksi onneksi Lassi oli mennyt avaamaan aikoinaan Modidoksen tilit Osuuspankkiin joten sen kanssa nyt sitten eletään.
Toleroin vielä just just sen, että vaikka mulle luvattiin hinnanalennusta siitä että maksoin Kultalinkistä koko helmikuun (se lopetiin 1.2.), en penniäkään saanut. Mutta tää alkaa mennä naurettavaksi että panttaavat uutta avainlukulistaa melkein viikon ja sitten kun käytin verkkopankkia, tulin käyttäneeksi yhden luvun LIIKAA vanhasta listasta, en saanut uutta enää aktivoitua.
Ja puhelimessakaan eivät suostuneet sitä tekemään vaan piti mennä paikanpäälle näyttämään henkkareita.
Se olisi ehkä ollut vielä enemmän oma vika jos jossain olisi SELVÄSTI sanottu että "ÄLÄ PERKELE KÄYTÄ NIITÄ AVAINLUKUJA JOS SULLA EI OLE UUTTA LISTAA SIINÄ", mutta ajattelin että voin aktivoida listan sitten myöhemmin kun sen saan kätösiini, eikä missään sanottu ettei niin voi tehdä.

Ehkä tarvitsisin jotai mielenhallintaa, mutta puhelimessa eilen osuuspankkiin napsahti kyllä eilen. Olisi edes pitänyt turpansa kiinni siitä että *pystyisi kyllä sen tekemään* mutta ei nyt voi kun en voi todistaa henkilöllisyyttäni. Olisi vaan suoraan sanonut että sori, ei onnaa.
Kävin tänään sitten mielistelevän kiltisti kirkonkylällä ja löin henkkarit ekana tiskiin.
Joutuivat soittamaan Lopelle että saatiin tunnarit käyttöön. Osuuspankissa MIKÄÄN ei onnistu ilman säätöä. Veikkaan että jos haluan lopettaa tilini, pitää lähteä Hämeenlinnaan.
Ja lopetan ne + kuolinpesän tilit (mikäli se jumalauta onnistuu ilman että raahaan puoli sukua mukaan) heti ensi vuoden alusta kun voin varmistua siitä ettei mistään tule enää k-pesän tilille rahaa.

En edes viitsi mainita miten tilitettiin messumyynti. En ainakaan vienyt rahoja pankkiin, koska siitä joutuu maksamaan nykypäivänä.

Olenko pahalla tuulella.
Mutta ei, enhän minä!

Onko se Piru, onko se Piru,
Vatsastapuhuja vai mikä lie?

Illalla pulssi sata. Aamulla epäusko ja hymähtely. Päivällä riidat pään sisässä ja mitä myöhemmäksi mennään sitä suurempi sekamelska.
Onko tämä maniaa, ei väsytä eikä masenna yhtään?
Toisaalta nyt ei tee mieli hiljentää itseään edes alkoholin avulla. Mietin miten täältä pääsee pois, mutta toisaalta en halua. Oikeastaan haluaisin mennä vähän syvemmälle koko keissiin.

Jotkut jauhaa jostain Criss Angelista. Kävin Youtubesta katsomassa ja siinähän on kertakaikkiaan todella hyvännäköinen uroo.
Trikit ei kiinnosta, mutta meikäläisellä taitaa olla liikaa kevättä rinnoissa.

Pää pyörällä ja outoja unia.
Viikonloppuna oli mukavaa ja vaikka organisointi messuilla ei oikein toiminut niin kerrassaan positiivinen kokemus.
Ensimmäistä kertaa jätän päiväkirjaani kirjoittamatta jotain koska se on julkinen.

Tuntuu että mut olisi hakattu ja näytänkin vähän siltä. Ei, se vaan johtuu siitä että olin eilen 12h messuilemassa ja nukuin koiranunta edellisyön. Nyt on doupattu, levätty ja vielä tämä päivä pitäisi jaksaa. Eiköhän sitä...
Mulla on lihakset aivan jumissa, yksi mukava hemmo antoi niskahieronnan tuossa välissä ja ilman sitä tuskin olisin enää hengissä ;) Aivan mahtavaa, jotain energiahieronnan tyyppistä, tehokasta mutta ei sattunut yhtään kuten helposti käy jos meikäläistä koittaa pehmittää.
Harkitsen vakavasti menemistä "ihan oikeasti" jonnekkin lihamanipuloijan vastaanotolle, siitä hevostärskystä on alaselkä vieläkin jumissa, minkä huomasin kun olin jalkojen päällä koko päivän.

Aika hiljaiset messut, kävijämäärään suhteutettuna ok myynti. Pitää pistää Babylegs-tilaus vetämään ja imetystopitkin saan myyntiin kun revin jostain vähän aikaa sivujen päivittämiseen. Julle ja Lauri ovat hienosti pärjänneet kaksin kotona :)

Karkkilaan hymyilemään. Eilen meni reissaaminen vähän pitkäksi.
Juliuskaan ei huolinut maitoa viimeyönä, taitaa lopettaa ennenpitkää sen touhun. Enää on jäljellä ilta- ja aamuimetykset joista myös kieltäytyy välillä.
Nyyyyh....

Olipa sitten eilen taas lähdettävä Kehä III:n sisäpuolelle ostamaan vaaterekkiä messuja varten. Ikävä kyllä Ikean kuvastossa ei lue valmiiksi tuotteiden numeroita eikä kukaan kerro mistä ne löytää. Niimpä jouduin luovimaan taas kerran sen idioottihelvetin läpi lapsen ja vaunujen kanssa.

Oikealla ja vasemmalla ihmiset puhuivat ruotsia tai jotain muuta siansaksaa, käytävillä piti seistä keskellä kärryjen kanssa miettimässä ja vaihtamassa kuulumisia. Ja se tuote mitä hain, oli about toisen tutkimani kerroksen viimeisessä mutkassa, eli ehdin jo käydä joka sopen läpi, kun vaaterekki olisi yhtä hyvin voinut kuulua eteisen tai makuuhuoneen sisustukseen.
Julius aloitti sydäntäsärkevän valituksen jo ennen kassoja, liekö paikan yleisestä habituksesta johtuvaa pahoinvointia koska hän rauhoittui kun pääsimme autolle.

En edes saanut kaikkea mitä etsin ja hädissäni ajoin vaan suoraan kotiin käymättä matkalla ruokakaupassa. Koiranruoka on sitten loppu ja Halla söi aamupalaksi sämpylää ja kananmunia...