IRC-Galleria

Makaan hiljaa aloillani. On vähän vaikea olla. Olen juuri vuodattanut muutaman kyyneleen, tuntenut olevani tyhjä ja yksin.
Päätä särkee vasemmalta puolelta. Mieleni huutaa, älä mene.

Sitten tunnen kosketuksen korvani takana, vasemmalla. Juuri siellä missä kipu on. Hengitän syvään ja rakkaus leviää kehooni, kipu väistyy.
Hän painaa hartioitani alaspäin, tarttuu niihin kiinni ja lämpö leviää käsistä rentouttaen. Kaunis, turvallinen, minulla ei ole hätää.

Hoidon jälkeen vien hänet bussille. "Sinä rakastat liikaa kaikkia muita ja kannat heidän huolensa", hän sanoo minulle. Tiedän.

Tiedättekö tunteen, halaa jotakuta. On pakko sanoa miltä tuntuu. "Olet ihana". Eikä se tarkoita mitään muuta kuin sitä että arvostaa sitä ihmistä aivan suunnattomasti. Hän on juuri koskettanut minua todella syvältä ja kertonut minulle sellaisia asioita jotka olen unohtanut... tai hetkinen, hän ei ole niitä minulle kertonut. Vain antanut minulle voimia penkoa itseäni.

Omat sanat ovat olleet vähän riittämättömiä viimepäivinä

"Though I cannot change the world were living in
I can always change myself"

Näin.

Pistin tänään hameen päälle pitkästä aikaa koska itse tykkään käyttää niitä.
Paskat muista tälläisessä pikkuasiassa. Ja viihdyin - olo oli paljon parempi kuin pitkään aikaan.

Hei, vtustako minä tiedän ;)
Laitetaan pieni hymy kuitenkin mukaan.

I'm dazed and confused,
Is it stay, is it go?
I've been abused,
And I sure wanna know,
Give me a clue as to where I am at,
Feel like a mouse, and you act like a cat.

Sain eilen ensimmäisen energiahoidon elämässäni.
Olen edelleen hyvin hämmentynyt, pihalla suorastaan.

Eilisilta meni valvomiseksi, mutta positiivisella tavalla. Kelasin paljon juttuja mutta päälimmäisenä oli oikeastaan ihan hyvä olla.
En ole koskaan kokenut mitään vastaavaa mutta uskottava se nyt on. Vaikka koin todella hämmentäviä juttuja, ei sitä pysty kuvaamaan.

Muitten onnea ei voi laittaa omansa edelle.

Toisina päivinä olen varma että kaikki sujuu taas entiseen malliin.
Toisinä päivinä en ole valmis hyväksymään ollenkaan että kaikki sujuisi kuten ennenkin.

Onko valmis nousemaan oman asian vuoksi barrikadeille vai ei. Onko voimia viedä asia loppuun asti, vai meneekö energia turhaan mesoamiseen.
Ja mikä on oikein, mikä väärin. Missä asiassa olen itse oikeassa vai olenko keksinyt kaiken?

Rakastimme me molemmat:
sinä minua, minä sinua;
ei se ollut syy.

Kiusasimme kumpaisetkin:
minä sinua, sinä minua;
ei se ollut syy.

Oli syynä onnettuuden:
loittonit sinä minusta,
vain vikani muistit.

Ja oli toinen turman siemen:
loittonin minä sinusta,
ihanintas itkin.

piti olla kovasti sanottavaa mutta se meni.
Mua tarvitaan taas, mua tarvitaan kokoajan 24/7 ja tuntuu ettei mistään tule mitään jos en saavu vähintään paikalle.
Olisi ihanaa olla joskus sivullinen.

Taas.
Moneskohan kerta on kun ne saavat verenpaineeni nousemaan?
En ole muistaakseni suuttunut elämässäni kovin monta kertaa asiakaspalvelijoille, mutta tämä on jo toinen kerta kyseisen puljun kanssa. Mitään eivät voi tehdä ikinä helposti, kaikki pitää aina säätää vaikeimman kautta.

Luulin jo viime kesänä päässeeni eroon mokomasta paskalafkasta kun vaihdoin minun ja lapsen tilit Nordeaan. Vielä käyntiin syksyllä vääntöä suoraveloituksen poistamisesta joka ei onnistunut kuin siirtämällä rahat POIS kuolinpesän tililtä. Siis vaikka yritykseltä jonka kanssa oli sopimus, oli LUPA keskeyttää suoraveloitus heti.
Mutta koska aikaa tuohon rahan siirtymiseen olisi ollut "vain" 10pv niin enää ei kuulemma onnistunut.

Seuraavaksi tapeltiin mun pankkikortin lakkauttamisesta joka olisi pitänyt viedä henkilökohtaisesti pankkiin. Puhelimessa alustavasti sovittiin ettei siitä mene enää maksua, mutta niin vaan makselin useamman kuukauden kunnes sitten firman hommia hoitaessa sain konttorissa lopetettua sen. Olin nimittäin polttanut kortin vihoissani kun en sitä tarvinnut.

No, edelleen ottavat n.2e kuussa mun tililtä (jonne pitää varmaan taas siirtää pian rahaa ettei se ylity) jota en voi lakkauttaa koska hoidan kuolinpesän tilejä sitä kautta.

Pahaksi onneksi Lassi oli mennyt avaamaan aikoinaan Modidoksen tilit Osuuspankkiin joten sen kanssa nyt sitten eletään.
Toleroin vielä just just sen, että vaikka mulle luvattiin hinnanalennusta siitä että maksoin Kultalinkistä koko helmikuun (se lopetiin 1.2.), en penniäkään saanut. Mutta tää alkaa mennä naurettavaksi että panttaavat uutta avainlukulistaa melkein viikon ja sitten kun käytin verkkopankkia, tulin käyttäneeksi yhden luvun LIIKAA vanhasta listasta, en saanut uutta enää aktivoitua.
Ja puhelimessakaan eivät suostuneet sitä tekemään vaan piti mennä paikanpäälle näyttämään henkkareita.
Se olisi ehkä ollut vielä enemmän oma vika jos jossain olisi SELVÄSTI sanottu että "ÄLÄ PERKELE KÄYTÄ NIITÄ AVAINLUKUJA JOS SULLA EI OLE UUTTA LISTAA SIINÄ", mutta ajattelin että voin aktivoida listan sitten myöhemmin kun sen saan kätösiini, eikä missään sanottu ettei niin voi tehdä.

Ehkä tarvitsisin jotai mielenhallintaa, mutta puhelimessa eilen osuuspankkiin napsahti kyllä eilen. Olisi edes pitänyt turpansa kiinni siitä että *pystyisi kyllä sen tekemään* mutta ei nyt voi kun en voi todistaa henkilöllisyyttäni. Olisi vaan suoraan sanonut että sori, ei onnaa.
Kävin tänään sitten mielistelevän kiltisti kirkonkylällä ja löin henkkarit ekana tiskiin.
Joutuivat soittamaan Lopelle että saatiin tunnarit käyttöön. Osuuspankissa MIKÄÄN ei onnistu ilman säätöä. Veikkaan että jos haluan lopettaa tilini, pitää lähteä Hämeenlinnaan.
Ja lopetan ne + kuolinpesän tilit (mikäli se jumalauta onnistuu ilman että raahaan puoli sukua mukaan) heti ensi vuoden alusta kun voin varmistua siitä ettei mistään tule enää k-pesän tilille rahaa.

En edes viitsi mainita miten tilitettiin messumyynti. En ainakaan vienyt rahoja pankkiin, koska siitä joutuu maksamaan nykypäivänä.

Olenko pahalla tuulella.
Mutta ei, enhän minä!

Onko se Piru, onko se Piru,
Vatsastapuhuja vai mikä lie?

Illalla pulssi sata. Aamulla epäusko ja hymähtely. Päivällä riidat pään sisässä ja mitä myöhemmäksi mennään sitä suurempi sekamelska.
Onko tämä maniaa, ei väsytä eikä masenna yhtään?
Toisaalta nyt ei tee mieli hiljentää itseään edes alkoholin avulla. Mietin miten täältä pääsee pois, mutta toisaalta en halua. Oikeastaan haluaisin mennä vähän syvemmälle koko keissiin.