IRC-Galleria

Julius repi "Seuratkaa Kristusta" -mainoksen ja ojensi palaset minulle käteen :D

Olen syönyt tänään päivälliseksi keksejä ja vähän lisää keksejä.
Ällöttää.

Roki on muuten vahvistunut ja on jo reipas ja iloinen varsa, arkahan tuo vielä on niinkuin suokkivarsat pikkuisina aina. Mutta hyvältä alkaa jo näyttää ja Elsakin voi jo hyvin eikä tullut enempää komplikaatioita.

Miten voi ihmistä näin väsyttää.

Tuntuu että viimeviikon varsavalvojaiset painaa vieläkin päälle ja viikonlopun juokseminen ei ainakaan helpottanut tilannetta.
Tänään sitten vielä klo 8 ylös, niittämään ja sitten lapselle puurot ja yhdeksäksi neuvolaan.

Eilinen meni penkin alle. En viitsi tästä nyt sen enempää kuin että juhlat järjestettiin muualla kuin oli tarkoitus ja hoidon kaikki järjestelyt itse. Sukulaiset saivat kuitenkin tavata Juliusta joten se oli heille tärkeintä ja pojalla oli ihan kivaa. Minua vituttaa suunnattomasti erään aikuisen ihmisen käytös, mutta uskon että häntä hävettää vähintään yhtä paljon.

Ehe Ehe, ei varmaan paljo nähä!

Perjantaina tukkureissu aamusta, eilen Pilpala Bluesissa Hevitutin kanssa ja tänään Juliuksen synttärikestit. Siinä sivussa hoidetaan vasurilla hevoset ja Lauri onkin pitkälti ollut lapsen kanssa.

Julle oli eilisessä musiikkihappeningissä kuin kala vedessä. Flirttaili tädeille ja sai kauheasti lässytyksiä ja hymyjä osakseen. Sitten kun vielä pääsi isoon saliin konttaamaan niin riemulla ei ollut rajaa! Lapsi kiljui ja syöksyi ohjuksen lailla eteenpäin, teki nopean täyskäännöksen ja taas mentiin. Musiikin tahdissa piti tietty moshata ja iskä syötti pojalle melkein kokonaisen patongin. Kun kello läheni kahdeksaa ja desibelit nousi niin päätettiin lähteä kotiin nukkumaan. Yhtään itkua tai kiukuttelua ei koko neljän tunnin aikana ollut.

Nyt mun pitää mennä puuron laittoon. Disainasin paperille maidottoman kakun. Jostain pitäisi vielä löytää maidoton kakkupohja (im my dreams..), mutta tähän tulisi tummaa suklaata, vaahtoutuvaa vanilla-gogreen-kastiketta ja mansikoita. Kostutus gogreen-kaurakaakaolla ja lasten mansikkajälkiruokasosetta väliin.

I know I can't stay by your side forever,
but I know I won't forget your beauty,
my Black Diamond.

Nyt ennen nukkumaanmenoa voisin nopsaan naputella Elsan "synnytyskertomuksen". Sen mihin tuo päiväkirja jäi.

Odottelin siis Lauria kotiin. Julius nukkui sisällä makkarissa joten ainoa vaihtoehto oli käydä vaan välillä äkkiä tarkistamassa tilanne.
Kello oli vähän vaille 1 kun istuin portailla ulkona ja kuulin ähkäisyn pihatosta. Tarkastin että lapsi nukkuu ja hipsin katsomaan.

Ihan portin eteen oli tullut vedet. Elsa käveli luokseni tuskaisen oloisena ja ponnisti välillä aika spontaanin näköisesti, pussi oli tullut esiin, klo oli 00:55. Soitin Laurille että missä ihmeessä se kuppaa, Onneksi oli jo matkalla kotiin ja kirkokylän kohdalla. Sanoin että menee suoraan sisään, täällä on varsa tulossa nyt just eikä voi muuta. Painaa kaasua.

Elsa käveli sisään pihattoon ja meni maaten. Se ponnisti kyljellään ja nousi taas ylös. Kääntyessä näin sivuprofiilista että nyt näkyy jalka. Vettä tuli lisää ja tamma käveli paniikissa edestakaisin. Välillä kävi ponnistamaan, mutta muuta ei tullut esiin kuin 30cm yhtä jalkaa. Menin katsomaan lähempää mutta en osannut sanoa mikä jalka on kyseessä, joten juoksin kaivamaan eläinlääkärin numeroa varuiksi. Kello oli jo 10 yli 1 ja tamma oli ponnistanut 10min pelkkää yhtä jalkaa. Se kävi välillä maaten, nousi sitten taas. Silmät pyörivät päässä ja se käveli toiselle puolelle pihattotarhaa.

Olin ihan varma että varsa on jotenkin jumissa kun synnytys ei edisty ja Elsakin oli jotenkin niin kauhuissaan (Matleena hoiti aina nämä hallitusti ja rutiinilla), joten soitin ensin kuntaan. Kunnan vastaaja ohjasi Karkkilaan päivystävälle. Sitten olisin tarvinnut kynää, koska Karkkilan päivystys ohjasi taas kyseisen lääkärin puhelimeen. Juoksin talliin hakemaan kynän ja paperia. Elsa oli toisella puolella tarhaa ja kun palasin, se lähti kävelemään minua kohti.
Samassa näin että nyt siellä roikku jotain muutakin.

Tamma käveli kalvojen peittämä varsa ulkona puoliksi roikkuen minua kohti. Varsa roikkui ihan liikkumatta ja pelästyin jo että se on kuollut. Kun menin lähemmäksi kuulin kuitenkin että se korisi joten repäisin sikiökalvot sen naaman edestä ja varsa veti samantien henkeä. Äkkiä se putosi melkein päälleni. Hiivin sivummalle etten häiritsisi tammaa joka jäikin onneksi seisomaan paikoilleen useaksi minuutiksi jotta varsa sai arvokasta verta vielä napanuoran kautta.

Katsoin kelloa istuttuani alas ja se oli 1:22. Varsa oli syntynyt samaan kellonaikaan aikoin kuin Matleenan uusin varsa!

Elsa ei oikein tajunnut mitään. Se seisoi hievahtamatta paikoillaan eikä noteerannut oikein mitenkään vieressään makaava klönttiä. Varsa ryömi ensimmäisen 30min aikana ulos kalvoista. Giitta oli aidan toisella puolella aivan tohkeissaan tulokkaasta. Vasta kun varsa enimmäistä kertaa yritti ylös, kuului Elsan kropasta matala "palleahörinä". Se kannusti varsaa yrittämään. Välillä pieni lepäsi, mutta viimein n.1h jälkeen se oli jalkeilla. Kun varsa liikkui, alkoi Elsakin huomioida sitä, mutta e tuntunut oikein tietävän mitä sen kanssa pitäisi tehdä, joten reagointi oli lähinnä hörinää ja tökkimistä.

Kun varsa oli 2h vanha, en kestänyt enää katsoa miten joka kerta kun utare meinasi löytyä, siirsi tamma jalkansa eteen, lähti kävelemään tai kääntyi ruuan perässä.
Otin Elsan naruun, testasin varuiksi imurefleksin varsalta (toimi) ja sitten toiselta puolelta tissiä suuhun ja lypsin vähän turvalle. Tärkeintä - varsa sai ensimmäiset ternimaitohuikkansa.
Se imi muutaman kerran, enemmän toisesta, vähemmän toisesta nisästä. Imuote aika hakusessa, mutta vahdin vieressä että se saa syötyä. Sen jälkeen talutin tamman pihattoon, varsa ei heti lähtenyt seuraamaan, joten kävimme hakemassa sen vielä yhdessä ja sitten pistin pihaton oviaukolle langat siksi aikaa kun käyn nukkumassa.

Olin sisällä joskus ennen 4:30 ja nukkuin 2h jonka jälkeen palasin tallille todetakseni että jälkeiset ovat vieläkin kiinni.
Mutta se onkin jo täällä kerrottu tarina.

Vihdoin eilen 1,5h kyttäämisen jälkeen varsa pissasi todistetusti ;) Tai ainakin sen alle oli ilmestynyt märkä läntti kun kävin niittämässä lisää heiniä.
Imemistekniikka on surkea mutta mielestäni varsa on kuitekin alkanut "täyttyä", tamman tissit eivät pingota ja pieni on reipas joten saanee riittävästi maitoa.
Elsa on tosi onneton imettäjä, siirtää jalkaa eteen, liikkuu ruuan perässä tai vaihtaa asentoa ratkaisevalla hetkellä.
Luulin että "imetysasento" on hevosella luonnostaan mutta ilmeisesti tässä tapauksessa vaatii harjoittelua.

Keli on aivan surkea, käyn vain välillä niittämässä ja nakkaamassa pihattoon.
Varsa on ollut peloton ja tuttavallinen, nauttii raaputtelusta ja antaa jopa hieman tutkia itseään (tarkastin napatyngän). Matleenan varsat ovat olleet erilaisia, mutta Elsa ei näytä huolehtumisen merkkejä varsan käsittelystä toisin kuin Matleena teki, joten varsakaan ei saa hätääntymisen signaaleja emältään.

Varsan pää on personallinen.
Sillä on vaaleanpunaiset silmäluomet! Yleensä kaikilla on ollut tummat joten tällä pikkuhevosella on aivan oma ilme. Lisäksi naama on hieman kupera samaan tapaan kuin isällään esim tässä: http://www.sukuposti.net/galleria.php?rotu=1&image=81730
Muutenkin poika muistuttaa enemmän isäänsä kuin emää. Pitkät sääret, ei mikään kovin pitkä runko. Orin pää jo näin nuorena. Ei mikään "sievä" varsa mutta toki erittäin suloinen.

....kuvia: http://s18.photobucket.com/albums/b150/Zelex/Elsan07/

Synnytystarina sit myohemmin.

Olin juuri menossa pistämään kolmatta piikkiä. Mutta ei tarvinnutkaan, jälkeiset olivat tarhassa koko komeudessaan. Varsa nukkui niitten vieressä ja jäljistä päätellen tamma oli piehtaroinut voimakkaasti mutta oli nyt rauhallinen.
Kuvasin tuotokset että saadaan nekin photobuckettiin sitten kun jaksan tehdä asialle jotain.
Nyt just olen vaan lähinnä helpottunut ja äärettömän väsynyt...

Jälkeiset eivät ole vieläkään irronneet.
Eka oksitosiini piikitettiin 8:30 ja vähän ennen klo 10 kävin laittamassa toisen satsin.
Varsa syö ja nukkuu, on virkeän oloinen mutta tamma vaikuttaa vähän kärsivältä.
Laitan klo 11 aikaan kolmannen piikin ja jos ei silloinkaan irtoa niin sitten uudelleen eläinlääkäri paikalle.
Pitikin vielä tälläinen sattua.