IRC-Galleria

Ihme häsläystä tämä elämä. Nyt en valita, kissan nostaminen (taas kerran) pöydälle tuotti tulosta. Ehkä tämä loma alkaakin ihan mukavissa merkeissä.
Ensi viikon alusta tulee suokkikaksikko meidän alalaitumelle ja syksyn tullen siirtyvät talliin, saan taas karsinansiivousapua ensi talveksi.
Lisäksi Rokin kohtalo valottuu varmasti lähiviikkoina, mutta hyvältä näyttäisi tilanne tällä hetkellä.

Ainoa paska juttu just nyt on rahatilanne, kun mitään ei saa tehtyä. Akkupaimen on pakko ostaa ja siihen se sitten jää. Pitää repiä varsamaksuihin rahat jostain.
Olisin varmaan jo maksanut molemmat jos vaan orinomistajat olisivat pikkuisen aktiivisempia. Marjo lupasi laittaa mulle tilinumeroaan pari viikkoa sitten mutta eipä ole kuulunut. Mirkka taas unohti ensin vastata viestiini ja sanoi vaan että ilmoittelen kun liikun sillä suunnalla.
No, tunnistajan tuntien ne tulee kun tulee ja Amatsonin todistuksen saa Suville ihan parissa päivässä postitse. Hippokseen olen jo kumpaisenkin ilmoittanut ja siellä ne näkyy.

Giitta ja Elsa vuoltiin eilen. Sitä ennen Giitta rikkoi aidan ja jumpitteli aasin lailla. Jouduin sitomaan sen kiinni (jännitti vähän) siksi aikaa kun nostin aitoja pystyyn. Kaikki sujui kuitenkin hyvin ja Caritalla ei kauaa nokka tuhissut kun vuoli molemmat tarhassa. Roki oli hyvin kiinnostunut siitä mitä kavioiden kanssa puuhasteltiin, mutta oli senverran vieraskorea ettei ihan uskaltanut jäädä rapsutettavaksi.

...to Asa bay.
Soi päässä koko aamun, jonka jälkeen oli pakko tulla nettiin etsimään Bathorya.
En ole koskaan ollut bändin suurin fani, mutta tänä vuonna noita napsahduksia tullut enemmänkin (vrt. Stratovarius) joten saas nähdä miten tässä käy.

Teknisesti, ei, ei ei! Mutta mielentilaan tuo saattaa ehkä sopia. Vitun ruotsalaiset.
Ehkä näitä voisi tänään kuunnella useammankin ja jos ei liikaa ahdista niin hommaa jonkun popimman levyn. (Mikähän se olisi? Hammerheart?)

Nimittäin masennus.

Tapahtumat viime torstaista lähtien ovat olleet omiaan vetämään minulta mehut pois.
Tekisi mieli vain maata aloillaan. Ensimmäisiä fyysisiä reaktioita on näkökentän kapeneminen ja näön huonontuminen, toinen kummitteleva päänsärky joka ei välttämättä koskaan iske, mutta puhaltelee niskaan.

Olen tullut siihen tulokseen että en voi paljon omilla tekemisilläni vaikuttaa siihen miten perhe-elämä sujuu. Jos minä romahtaisin, niin kaikki romahtaisi. Pitää vaan odottaa Laurin lomaan ja katsoa mitä tapahtuu. Tiedän myös että hän lukee tätä päiväkirjaa ja voin siihen sanoa että sen vuoksi on turha taas murjottaa kotiin tullessa. Jos joku tunkeekin paskat omaan sydämeensä niin koskaan en tule itse sellainen olemaan, live with that! Jos vituttaa niin puhumalla saan siitä purettua ainakin osan.

Kivaa on se, että Julius on kävellyt joitain askeleita ja että meidän hiirenloukkuun oli tullut hiiri.

Sain eilen Manowarin uusimman levyn ja kuuntelen sitä nyt neljättä kertaa :)

Aika hmmm.. tavallaan vakavamielinen levy, mutta olen kyllä tykännyt. Ehkä vähän samaa kaliberia kuin Triumph of Steel noinniinkuin tyyliltään - siis eeppinen, mutta ainakin tällä kuuntelulla vaikuttaa huomattavasti paremmalta. Jopa surumieliseltä.

Jos joku ei ole perehtynyt niin tämä levyhän on oikeastaan aivan kokonaan Odin-aiheinen, ainoastaan bonustrackina paljon radiosoitossakin ollut Die for Metal on "perinteisempää" Manowaria. Eric Adams vaikuttaa olevan edelleen hyvässä vedossa. Väli-instrumentaaleja on vähän liikaa jos kuuntelemalla kuuntelee levyjä, preludikin on yhteensä lähemmäs 10 minuuttinen ennenkuin meninki alkaa, taiustalla soidessa ei haittaa yhtään ja sitten kun alkaa esimerkiksi nimibiisi (Gods of War) niin on pakko sieltä taustaltakin lisätä volyymiä ja kuunnella kappale tosissaan. Perkele, kaunista musiikkia!

Olen tyytyväinen hankintaani. Ei tämä ole sellaista hittiparaatia kuin joku Kings of Metal, Manowar on selvästi siirtynyt vuosien varrella asenteessaan astetta vakampaan suuntaan. Ei se sinänsä haittaa, ukot tietävät mitä tekevät vaikka minulla ei tosiaankaan ole mitään sellaisia ihanuuksia kuin "Kill with Power" tai "For the black wind, fire and Steel" yms. vastaan jotka ovat just sitä mättömanowaria joka nostaa jokaisen hevihenkilön egoa ja kasvattaa hervottomat pallit myös tälläiselle lyhyenlännälle naisihmiselle :D

Lisäksi tuon levyn mukana tuli sellaisen nettisaiti mainos josta saisi Sign of the Hammer T-paidan! Perkele! Siitä olen haaveillut lähemmäs kymmenen kuin viisi vuotta. Meinasin joskus ottaa tuon Mjolnirin jopa tatuointina mutta se sitten jäi. Harmi vaan että postikulut on niin hervottomat. Ehkä mä sitten joskus. Toivottavasti. Ostin itselleni lahjaksi King of Metal -paidan kun odotin Juliusta joten ehkäpä sitten jos joskus onnistun pääsemään raskausviikoilla senverta pidemmälle että itsensä voi jo palkita jotenkin :D

Näin viimeyönä unta että imetin pikkuista vauvaa.
Aamulla herätessäni oli Julius tullut saman peiton alle ja mieli oli taas hyvä, ehkä meille tulisi sitten toinen kesävauva?
Ei saatu joululahjaa eikä maaliskuista kevään piristystä, ei kuitenkaan ole aivan epärealistista ajatella että ehkä kesällä sitten taas...? :)
Perusoptimisti nostaa vieläkin päätään.

Meiju ja Samu kävivät katsomassa Rokia keskiviikkona ja vaikuttivat tykkäävän varsasta :) Toivotaan että siellä menisi asiat putkeen niin saisin pikkujätkälle parhaan mahdollisen kodin. Se on aina vähän niin ja näin myydä hevosta vieraalle, mutta Meijun hevosenkäsittelyyn mulla on vankka luotto. Tulivat Elsankin kanssa tosi kivasti toimeen kun alkuvuodesta käytiin maastoilemassa.

Juoksutin tammaa molempiin suuntiin pari minuuttia ja varsa laukkasi komeasti mukana. Tehtiin myös parin minuutin talutustreeni ohimennen Giittan kanssa joka sisälsi muutaman juoksutuskierroksen ihan huomaamatta käynnissä.
Eilen sitten kokeilin ponille myös ostamiani suitsia, mutta ne olivat liian isot. Täytyy tehdä muutama reikä lisää. Ja voi olla että kuolaimet puolestaan on liian lyhyet... hyviä ostoksia taas tullut tehtyä ;)
Joka tapauksessa pikkutamma antoi tarhassa nätisti pukea ja riisua vermeet. Tuossa versiossa kuolaimet kiinnitetään klipseillä, joten voi pukea suitset ensin muuten ja viimeiseksi sitten ottaa kuolaimet ponille suuhun. Kätevää tässä opetteluvaiheessa vaikka en tiedä uskaltaisiko noille maastoon lähteä kovin raisulla hevosella.

Kun Laurin loma alkaa viikon kuluttua, voisin vähän käydä Elsan kanssa kentällä hölkyttelemässä. Tekee varsallekin hyvää nähdä ratsastustouhuja - ei tule sitten joskus yllätyksenä :D

Tämä on yksi niitä aamuja kun tekisi mieli sanoa koko maailmalle: "menkää pois" ja jäädä peiton alle nyhjöttämään iltaan asti.
Laurin kesälomaan on vielä vähän reilu viikko, mutta en tiedä miten paljon se lohduttaa juuri nyt. Mä tarvitsisin vain aikaa kirota kaiken, sattuman, huonon tuurini, maailman.
Ehkä se ei ole sitten enää ajankohtaista.

Eihän tässä oikein ehdi kirjoitellakkaan.. huomenna on taas piiitkästä aikaa hierontahommia :D Mukavaa vaihtelua tähän kotiäitiyteen. Viikonloppuna sitten kirjanpitoa raivolla.

Hevoset juovat tähtitieteellisiä määriä vettä ja muutenkin ulkona on sangen hiostavaa. Itsekin olen litkinyt nestettä jo litran näin aamusta. Vettä ja cokista. Tein tyhmän mokan ja annoin Jullen maistaa lakritsaa, nyt se sitten kinuaa kokoajan lisää. Söin lakupussin tyhjäksi kun poika nukkuu niin päästiin siitäkin ;)

Meiju ja Samu tulee ilmeisesti Rokia katsomaan tänään. Mun pitäisi imuroida, mutta aaargh. Yyyyh... pyyh...

Oli onnistunut ja mukava reissu.
Olin jo ihan fiiliksissä kun pääsin Sääksmäen sillan kohdalle. Kaikki mukavat muistot ja 5 vuotta elämästäni tulvahtivat esiin. Oli sellainen fiilis kuin olisi mennyt käymään kotona pitkästä aikaa! Matkalla noukin kyytiin pari keski-ikäistä liftaria ja heitin heidän rautatieasemalle.
Olin Manchesterin liikenteessä kuin kala vedessä, minulla ja Mersulla on selvästi selkärangassa miten siellä liikutaan ja löysin Vapriikille ongelmitta vaikka loppupään liikennejärjestely olikin aika lailla muuttunut. Tampellaan Esplanadille oli tullut TALOJA! :D

Myynti oli ok, ei mikään huippu. Tuttuja näkyi aika vähän, olisin odottanut törmääväni edes ohimennen useampaan ihmiseen, mutta nyt oli vain Jab ja Pauliina jotka tulivat lähinnä minua morjestamaan.. tai no, yhden ihmisen näin. Viimeisen jonka olisin halunnut ja jonka olisin odottanut näkeväni. Hänkin ilmeisesti näki minut koska käveli katse lattiaan naulittuna Hevitutin ständin ohi, teki U-käännöksen päädyssä eikä enää tullut siihen lähelle.

Nimittäin Ali kävi siellä. Ja sen kanssa ei olla oltu missään väleissä eikä onneksi nähtykkään seitsemään vuoteen. Kyllä minustä vähän tuntui että joku olisi potkaissut ilmat pihalle kun se käveli siitä ohi. Mutta menneet on menneitä, ei minulla sitä vastaan enää mitään ole kunhan ei tekemisissä tartte olla.

Illalla mentiin Rustyyn! :D
Ruletti aivan homona! Jabin ja Pauliinan lisäksi sinne tuli Tyrant ja Pauliina 2, joka kuitenkin lähti aika pian kun oli joku tapaaminen sovittu. Puoleenyöhön me jaksettiin hillua kaupungilla, nauraa märille gooteille ja saada terassilla röökinkatkua vaatteisiimme. Sitten hypättiin taxiin ja paineltiin rakkaaseen Herwoodiin. Juteltiin vielä hetki pienistä koirista joiden silmät pullahtavat päästä kun ne pelästyvät tai aivastavat ja sitten uni voitti.

Nukuin kyllä ihmeen hyvin olosuhteet huomioonottaen. Johtui varmaan siitä että olin totaalisen uupunut ja poikki pitkän päivän jälkeen. Aamulla läksin ennen yhdeksää ajamaan kotiin kun oli jo poikia kova ikävä <3 Julius kiipesi heti syliin eikä olisi tullut pois ollenkaan :)

Tampereella oli tosi ihanaa, se on maailman paras kaupunki ja jos joskus joudun muuttamaan pois maalta niin minnekkä muualle kuin sinne!
Mutta koti on aina koti, heti pääsin niska limassa raahaamaan hevosille vettä ja vaihtamaan lapselle vaippaa ;)

Onpas hehkeetä herätä kuudelta. Närästää jo valmiiksi enkä ole edes Batterya juonut.
Kohta autoon ja sitten "Goottilaan". On työpäivä edessä!

..sitten illalla.
Olen jättänyt lähestulkoon kaikki Lumous-valmistelut viimetippaan.
Eilen vähän inventoin ja pakkasin plus printtasin muutamia juttuja, mutta Julius heräsi printterin ääneen joten suuri osa on vielä tulostamatta.

Lisäksi pitää käydä suihkussa, tehdä kiharaletit ja katsoa kaikki aamuksi. Sitten lauantaina on aikainen herätys - yhden siiderin olen varannut perjantaijuomisiksi että saa ehkä vähän unenpäästä kiinni.

Viimeyö nukuttiin kyllä kaikki niinkuin tukit, Juliuskaan ei kertaakaan noussut törröttämään vaikka yleensä tekee sen vähintään yhdesti yössä.

Uskon että kuukauden, ehkä parin viikonkin sisään meillä otetaan ensimmäiset askeleet.
Poika nousee jo itse seisomaan ilman tukea jos löytää lattialta pienenkin korokkeen, ihan 5-10cm riittää henkiseksi tueksi. Lisäksi hän on ollut viimeaikoina kovin pusutteleva ja haliva kiljuu "äitiäiti" tai "ätä-ätä-ätä-ätä" ja syöksyy hellittäväksi.

Tulee varmaan valtaisa ikävä olla yön yli pois, luulen että olen jo tosi aikaisin sunnuntai-aamuna ratissa mikäli vaan jaksan herätä tai ylipäätään saan nukuttua yksinäni.

Aivan ihania masutuubeja saapui Pompolilta eilen! Saivat minut toivomaan että en ole myynyt sitä paisley-kuvioista sitten kun minulla taas joskus on iso maha ;) Mutta saahan niitä toki tilata lisää. Aivan mahtavia! Ja säärystimiä myös muutama uusi kuosi.