IRC-Galleria

(Taustoja tuntemattomille - tässä tekstissä mainittu Lauri ei ole mieheni vaan edesmennyt ystäväni jota tässä muistellaan)

Atom Heart Motherin ensimmäinen purkkimiitti pidettiin kevättalvella 1996 Hämeenlinnassa. Se oli vain yhden yön kestävä joskin jo edellisenä iltana saapuivat Viznut ja Idce (jonka kanssa heilastelin siihen aikaan). Ilta sujui kuitenkin nörtteilyn parissa enkä muista siitä juuri enempää.

Lobotomy saapui joskus aamulla ja lähdimme kävellen rautatieasemalle Nosfea ja Xoxxoa vastaan. Kaikki muut olivat ennestään tuttuja, mutta vain Nosfen oli tavannut Xoxxon aikaisemmin.

Nimitys Xoxxo tuli lentävänä läppänä joskus messuillessa. Lauri oli purkissa nimella Xaztur Azagthoth enkä osannut kirjoittaa sitä oikein. Vuonna 1995 olimme Viznutin ja Trevizen kanssa Puijon metsissä kävelyllä ja Viznut dippasi käpyä johonkin vesilätäkköön. Kun ihmettelimme mitä hän tekee, hän kertoi "syöttävänsä Xoxxoa".
Myöhemmin adoptoin tuon nimen tarkoittamaan Xazturia ja siitä se vakinaistui.

Näimme jo kaukaa Nosfen tutun hahmon. Idce sanoi että "tuo näyttää Nosfelta mutta sillä on joku tyttö mukana!" Totuus paljastui kuitenkin kun he pääsivät lähemmäksi. Se ei ollutkaan tyttö, vaan minun pituiseni nahkatakkiin pukeutunut tyyppi joka poltti kädet hieman täristen tupakkaansa. Suuntasimme Alkon kautta takaisin Haperotielle.
Minä ja Idce joimme puoliksi Pöytäviinapullollisen, Nosfe ja Xoxxo taas ostivat pullon Sawonwiinaa. Jos Nosfe lukee tämän, tiedän että hän ajattelee vieläkin "Sawonwiina on parasta!" ja minä ajattelen "Höpöhöpö! Pöykky on parasta!"

Illan tärkeimpiä ohjelmia oli tietty Black Sabbathin kuuntelu. Voi olla että miittiin tuli vielä muitakin (Tino ainakin) mutta en muista tarkasti yli 10 vuoden päähän koska aloimme kaataa aika pian tultuamme paikanpäälle. Nosfe ja Xoxxo viettivät aikaa paljolti kuistilla mutta tulivat iloisesti moshaamaan. Hakkasimme päitämme lattiaan ja muuta älykästä mitä alaikäiset humalpäissään puuhaavat.

Illan episoidi.
Olimme juuri iloisesti idcen kanssa peuhaamassa yläkerrassa kun nosfe tuli sanomaan että Tino oksentaa verta. Mä tietty juoksin heti alakertaan ja Tino oli voipuneena vessan lattialla. Soitimme ambulanssin (hänen omasta pyynnöstään vieläpä!) ja ampparimiehet kävivät vain toteamassa että oksennuksen punainen väri johtuu todennäköisesti juodusta viinistä.

--

Seuraavan reissun teimme porukalla Kuopioon Demolitionille saman kevään 96 aikana.
Minulla on sieltä valokuviakin mutta niitä ei ole koskaan skannattu. Matkustimme porukalla minä, Idce, Nosfe ja Xoxxo. Jälkimmäisillä ole kiljua mukanaan ja partyilla tulikin huomattua miten sangen petollista ainetta tuo oli.
Liimauduin Puhelimen ja Vissyn mukaan kun joku (Viznut?) haki heille juotavaa ja sain itsekin ujutettua seteleitä pariin kaljaan. Kalja oli kuitenkin niin pahaa etten voinut juoda sitä, joten Nosfe suostui vaihtamaan litran pullon kiljuunsa.

Juoksimme Xoxxon kanssa hihitellen nurkan taakse ja menimme boozaamaan piiloon ettei kukaan näe. Istuskelimme partyplacen takana penkillä, poltimme tupakkaa ja hörpimme kiljua. Kurkimme välillä ettei kukaan näe ja loppujenlopuksi hoipuimme ihmisten pariin hassuttavissa fiiliksissä. Olin iloisella tuulella ja halailin kaikkia (paitsi Lemmingiä!). Vissyn kanssa sitten jämähdettiin pitemmäksi aikaa, mutta se on historiaa.

Xoxxo tapansa mukaan nukkui melkein koko seuraavan päivän (joka partyilla sama meininki, ekan illan valvoi, tokan päivän nukkui) ja me Nosfen kanssa joinasimme Hirmuun ja kaveerasimme Primonin kanssa.

--

Nyt jälkikasvu heräsi. 96-vuodelta on vielä monta hyvää ja hellääkin muistoa. Ne pitää saada kirjoitettua ylös etteivät unohdu.

Kuulin uutiset - kiitos kaikille.
Mieleen palaa hetkiä vuodesta 1996 lähtien. Itkettää.

Ehkä kirjoitan muutaman muistelman ylös jonain päivänä kun jaksan.

Heinä-Elokuun vaihde... Kaksi vuotta sitten kuoli äitini, kolme vuotta sitten Xoxxon isä..

haha! Vettä tulee kuin aisaa ja Lauri möyrii massikan selässä tuolla pihalla. Mahtaa olla lokoisat työolosuhteet!

Pistin hummat eilenillalla pihattotarhaan, jotta voivat paeta paremmin keliä. Pimulla ja Jassolla on taas "perkeleet kun puissa soi" -metsikkö jossa on lähes tiivis puiden muodostama holvaus. Ainoa vaan että mahtavatko uskaltaa olla siellä.
bonusta: ei oo kärpäsiä tai paarmoja.

Lääkäriin sitten Jullen kanssa tänään. Kolmas yö peräkkäin kun poika oksensi.
Ei paljoa, mutta kuitenkin. Ruoka maistuu, mutta hieman huonosti, olisiko jokin tulehdus jossain kun päivisin on kuitenkin aika pirteä ja kävelee jo helposti huoneen poikki.

Mä olen aivan kuollut ja poikki näistä valvomisista. Tänään tulee Meiju & co katsomaan Rokia ja ilmeisesti Anne myös :)
Laurin lomasta on mennyt puolet, voisi vaikka hyödyntää jokusen yön niin että menisi ajoissa nukkumaan. Eilen yritin mutta poika ei meinannut pitkien päiväuniensa vuoksi nukahtaa kuin vasta 22:30. Tuo kipeänä oleminen on sekoittanut unirytmin.

Lisäys: Lääkärissa my ass taas. No, eipä tuo enää tunnu olevan kipeä...
Korvat kuunnellaan kun maha on kipeä - way to go!

Tämä päivä on kohta pulkassa. Tuntuu että olen ryntäillyt pää kolmantena jalkana joka suuntaan, silti on ollut mukavaa ja hetket ovat olleet arvokkaita. Ainoa vaan että jalkoja särkee ja väsyttää kahden huonostinukutun yötn ansiosta.

Meidän maastoreissu venyi 1,5h mittaiseksi johtuen varmaan siitä että Pimu ja Jasso eivät kävele yhtä reippaasti kuin mitä Heta ja Elsa/Severi. Vaikka mentiin ravia ja laukkapätkäkin niin metsäpolkulenkki nielaisi noin pitkän ajan. Pimu oli mukava ratsastaa, olin selässä kuin kotonani etenkin kun otin oman satulan sille. Ihana heppamummo!

Kun pääsin kotiin, Marinka kävi heittämässä hevoset ja vedet niille. Mä rupesin ruuanlaitoon, söin ja sitten tuli eräs netissä treffaamani tyyppi hakemaan noita meidän vanhoja valjaskasoja. Olin luvannut ilmaiseksi vintiltä löytyneet kamat. Siinä oli parit länget ja useammat selkävehkeet sekä remmejä, mm. mäkivyöt. Ne olivatkin paremmassa kunnossa kuin olin osannut odottaa ja olen tosi iloinen siitä että ainakin osa kamoista pääsee varmaan vielä käyttöön! Lisäksi sovitimme länkiä Elsalle ja saan varmaankin kiitokseksi ne takaisin kunnostettuna \o/ Ihanaa! Kaikki muut ovat olleet sitä mieltä ettei noilla vanhoilla romuilla tee mitään mutta vihdoin löytyi joku joille niillä on arvoa. Jatkuvuus on mahtava asia ja palan halusta nähdä nämä kamat joskus kunnossa!

Tämän jälkeen kävin äkkiä minimaalisesti siistiytymässä ja ajelin Karkkilaan Bazarille Katria moikkaamaan. Teimme salaperäisiä bisnessuunnitelmia joista ei nyt sen enempää. Kotona kävin vielä niittämässä omille hevosilla ja nyt istun tässä ihmettelemässä kun varasti mun päivän? On syytä olla tyytyväinen kokonaissaldoon. Huomenna tulee Meiju taas Rokia katsomaan ja saan Elsankin liikutettua niiden avulla ;) (olen varmaan huomenna itse aika kipeä maastoreissun jäljiltä...)

Julius on ollut kipeänä, tai siis jotenkin kummallisesti vain öisin.
Nyt kahtena peräkkäisenä yönä on oksennellut ja minä olen valvonut. Eilen peruin maastoreissun Marinkan kanssa kun olin niin pihalla, mutta tänään voisin kuitenkin käydä köpsöttelemässä pienen lenkin - ei tästä muuten mitään tule.

Päivällä poika oli kuitenkin ok ja söikin mukavasti. Hain hälle mansikoita ja vadelmia ja silläaikaa kun olin tallilla niin oli syönyt ainakin 10 mansikkaa ja Laurin kanssa puoliksi ison määrän vattuja. Tämä viimeyö ei ollut yhtä paha kuin edellinen, mutta eipä silti paljoa enää kolmen jälkeen nukuttu.

Näin mielenkiintoisia unia: Horza oli ollut Venäjällä ja tiesi paljon vanhojen kartanoitten arkkitehtuurista ja materiaaleista. Hän oli pukeutunut harmaaseen paitaan.
Unessa oli myös ainakin Poutsi ja Jab ja istuttiin iltaa jossain... Tunnelma oli kuitenkin kauhean vaivautunut. En tiedä miksi. Oli jotain muutakin, mutta en muista enää paljoa. Jossain vaiheessa oltiin korkean kerrostalon pihalla ja heiteltiin jotain ilmaan.

Eilen oli aika sovittaa Giittan uusia blingbling-suitsia ja samalla tuli kuolaimiakin kokeiltua kunnolla ensimmäistä kertaa.
Tehtävä oli helppo, koska varsat ovat sellaisia takiaisia että laitumelle mennessä saa oikein ajaa niitä pois jos on jotain varsinaista tekemistä.
Eipä tuo ponineiti paljon hätkähtänyt kun sujautin kuolaimet suuhun ja suitset pään yli. Vähän aukoi suutaan ja ihmetteli kun säädin remmit sopiviksi. Sitten Elsa tuli tunkemaan siihen ja alkoi ajaa Giittaa pois ("onko siellä jotain hyvää? Minullekko?") joten lopetettiin harjoitukset siihen. Lupaan teille kuitenkin vielä valokuvia teiniponin blingbling-strassisuitsista ja ihan varmaan tilaan vielä joskus ponnypraktikista sellaisen kimalleriimun!! (http://www.ponnyprakt.se/index.php)

Roki oli sulkeutunut suosioon myös senverran että illalla oli sen vuoro.
Olin tehnyt avustavia riimunpukemisharjoituksia jo alkuviikosta, mutta koska turvanpäälisremmi jännitti niin paljon niin en halunnut aiheuttaa paniikkiperuutusta ja riimua ei puettu kokonaan. Nyt se laitettiinkin ensin kaulalle, mutta koska varsa ei ollut moksiskaan, niin jossain vaiheessa sujautin koko hoidon sille päähän.
Ensin pikkumies oli muinamiehinä mutta sitten alkoi ahdistaa ja jouduin suostuttelemaan sen luokseni että saatiin riimu pois. Hyvällä mielellä kuitenkin raaputeltiin vielä hetki.

Satulahuone muuten on jo hyvässä kuosissa. Satulat ovat viikonverran roikkuneet telineissään ja saatiin koukutkin seinille. "Hieman" eri näköinen kuin männävuosina.

Ajattelin kirjoittaa taas pitkästä aikaa jotain menneisyydestä, mutta en löytänyt pääni sisältä enää mitään erityisen kirkkaita kohokohtia. Nyt tuntuu ettei mitään erityistä tule esille vaikka siitä ei ole kuin viikko kun katselimme Laurin kanssa vanhoja valokuvia.

Siellä oli 10 vuotta vanha yhteiskuva minusta ja Laurista. Tulemme kioskista ulos ja Lauri on sytyttämässä kahta sikaria. Katson hänen suuntaan palvovan (?) näköisenä.
Totuus kyllä on että on ihan hetken sattumaa että minulla on sellainen halolla päähänlyöty ilme. Kuvan on kai ottanut Taneli jolle ilmeisesti tuo toinen sikari on. (??)
Taustalla paljastuu että kyseessä on pääsiäinen koska lööpissä sanotaan "Pääsiäisen Jättilehti".

Olen pukeutunut samaan takkiin jota käytän vielä näinä päivinä ja lisäksi minulla on VYÖLAUKKU! Voi taivas! Musta nahkainen vyölaukku jota käytin pari vuotta putkeen joka päivä. Nolous. Siellä oli kätevää säilyttää rahapussia, mahdollisesti röökejä (poltin siihen aikaan...) ja lisäksi pienenä nörttikuningattarena arsenaaliini kuului HD-korppu. Tuskin kyllä toimi enää kovin hyvin koska sen metallisuojuksen alle oli mennyt kaikenmaailman röökin ja hassabiksen purua ja muuta moskaa.

Tuohon aikaan Lauria näin välillä jossain partyilla, mutta en muista että olisin ollut mitenkään erityisen kiinnostunut siitä. Ihan mukava tyyppi kyllä mutta niinhän oli moni muukin kun kavereitani olivat.

Noilla samoilla partyilla teimme VDC-tarrojen levitysennätyksen.
Tämä tapahtuma oli siis Lahdessa vuonna 1997 ja tarina kertoo että niitä löytyi vielä vuodenkin perästä esimerkiksi pussipysäkeiltä ja joistain katuroskisten kyljestä. Lisäksi kaupassa käydessämme olin tosi vitsikäs ja avasin kananmunapaketin liimaten munan kylkeen tarran. Oli varmaankin ostajalla ihmettelemistä kun kotona ajatteli paistaa itselleen mehevän munakkaan tai pyöräyttää pullataikinan ;)

Kelit vaihtelevat, tumma tuuli toi sateen taas helteisen maanantai jälkeen.
En valita, sadepäivissä on oma taikansa.

Siirsin omat hummat sunnuntaina mutkalaitumelle. Olen alkanut kutsua sitä luuniityksi, koska useasta kohdasta maata nousee suurehkoja luita esiin! Niitten täytyy olla kymmeniä vuosia vanhoja, joten en usko niistä olevan terveyshaittaa hevosille. Kiinnostaisipa vaan kuitenkin tietää mikä on noitten luiden tarina! Niitä on kymmenistä eläimistä, kokoluokaltaan sika tai lehmä. En ole iljennyt tutkia niitä tarkemmin. Aluksi löysin vain kasan yhden kiven kolosta, mutta tällähetkellä niitä on portilta asti ja laitumen keskellä sekä molemmilla reunoilla. Nousevat esiin hevosten tallatessa maata.
Omalla tavallaan aika pelottavaa.

Mietin ensin että voisiko esim. kunnan terveystasrkastaja tietää mistä on kyse, mutta koska omistajat ovat antaneet tämän palstan meidän käyttöömme ilmaiseksi (hevoset maisemoivat sen myös paremman näköiseksi ja siivosimme sen roskista) niin en halua tuoda heille ylimääräistä työtä mikäli asiaa alettaisi jostain syystä selvittää.
Huhuja olen kuullut että tuossa isossa rakennuksessa (aka. seksipupula) joka kuuluu heidän tonttiinsa ja on meidän nurkilla, olisi ollut joskus sioilla joku sellainen tarttuva tauti että ne piti kaikki hävittää ja sikoja ei enää myöskään siinä saa ikinä (?) enää pitää.
Harmi kun noita ihmisiä ei näe juuri koskaan koska itse päätalo on asumaton, meillä olisi heille toinenkin kysymys koskien alalaidunta... Siellä on myös erittäin mielenkiintoiset rauniot!
Koko Kartanonmäki on mysteerejä täynnä.

Olen nyt liikuttanut Elsaa kevyesti joka toinen päivä, saas nähdä tuleeko tänään tauko mikäli alkaa sataa enemmän. Täytyy tehdä tammalle kuitenkin työnteko taas alusta lähtien mukavaksi jotta motivaatio pysyy yllä.

Kävin perjantaina vielä ratsastamassa Elsalla. Mulla oli varsat mukana, mutta koska portti oli auki niin Giitta paineli pitkin pihoja. Pieni hävetys kun se laukkasi pukitellen naapurin pihaan, kävi kääntymässä siellä ja tuli takaisin. Leikkivat takaa-ajoleikkejä Rokin kanssa. Onneksi Elsa ei pahemmin välitä. Mentiin raviakin suht paljon enkä pudonnut vaikka ei ollut satulaa ;) Joku 20min yhteensä.

Lauantaina käytiin Hämeenlinnassa mutta ei sitten menty festeille. Oltiin Piparkakkutalossa syömässä, helkkarin hyvää, kierreltini vähän cityssä ja lähdettiin kotiin. Yksi siideri, tuhti ruoka ja auringonpaiste väsyttivät minut muutamassa tunnissa. Julius oli ukilla ja mummulla hoidossa (ne olivat aivan tohkeissaan miten ihana poika ja kiva hoitaa) ja oli mennyt hienosti. Kun päästiin kotiin niin menin pojan kanssa nukkumaan, ei jaksanut enää iltaa istua.

Yöllä heräsin voimakkaaseen jyminään. EI HELVETTI, hevoset irti? Puin päälleni ja ryntäsin ulos.. elukoita ei näkynyt pihassa. Sitten tajusin.. Karkkilassa oli ilotulitulitus. Klaffit laidunsivat tyytyväisenä pimeydessä ja jatkuva jyminä ja rätinä kantautui maaseudun yli meille vaikka välkettäkään ei näkynyt. Siellä oli Beach Party meneillään.

Nyt aamusella sattui vielä episoidi, kun Julius repi vaipan pois ja kakkasi lattialle. Kun veimme likapyykkiä pois, se oli kakannut lisää ja sotkenut kakkaa ympäri lattioita. Lapsi ei arvostanut kun riisuin ja retuutin pesulle, mutta pakko oli. Onneksi sain hänet pian leppymään patonginpalasella ;)