IRC-Galleria

Heräsin puoli tuntia sitten siihen että kuulin töminää ja kun raotin verhoja, ensimmäinen mitä näin oli Elsan naama suoraan ikkunan takana.
Sekunnin murto-osassa olin pukenut verkkarit ja t-paidan, hain kylppäristä pesemäni riimun ja ryntäsin pihalle.
Giitta tuli juoksujalkaa luokseni ja annoin sille leipäpalan. Sitten kävelin Elsan luokse, nyin sen kupolin irti maasta, tungin leipää suuhun ja vein hevoset talvitarhaan.

Ilmeisesti karkaaminen oli taas kerran ollut vahinko. Aitaa päin ei oltu juostu, mutta yhdestä liitoksesta olivat langat alhaalla. Todennäköisesti kyseessä hänäänhuiskaisi tai Giittan häätäminen liian läheltä aitaa olivat pudottaneet sen. Kepit ja muut olivat paikoillaan. Hevoset olivat tainneet syödäkkin aidan läheltä jonkinaikaa ennenkuin tulivat minua "hakemaan".
Tein kuitenkin Elsalle ja Rokille vielä pienen syöttelytarhan (kerjäänkö verta nenästäni? ;) ja ne saavat olla siinä muutaman tunnin. Elsa tarvitsisi vähän extraa kun se on aika kuivakan oloinen.

Kävelin koko episoidin paljain varpain. Tähän aikaan vuodesta kastetta on niin paljon että lahkeet olivat pitkälle ylös läpimärät. Tulee kaunis päivä - aurinko paistoi vielä matalalta ja muutti kellertäväksi kaiken mikä vihertää. Jasson ja Pimun laitumelle oli hiipinyt usva jonka seassa hevoset lepäilivät (ne ovat nyt luuniityllä). Muistan miksi rakastan syksyä, ilmassa kirpeä henkäys, merkki siitä että pian maisema peittyy harmauteen.

Vaikka loppukesä yhä uudelleen merkitsee kuolemaa, olen itse syyskuun lapsena kokenut syksyn tuovan toivoa mukanaan. Ehkä niin käy tänäkin vuonna. Sen sijaan että syksy nujertaa, se valaa uskoa elämään. Kesä on se joka tukahduttaa ja turruttaa, heinäkuun viimeiset päivät helteeseen. Elokuu tuo jo ripauksen raikkautta eetteriin.

(Kuten osa 1, muistelen menettämääni ystävää, joten teksti voi olla asiaan vihkiytymättömille vähän hankalalukuista)

--

Teimme ensimmäisen Abdureissun vuonna 96. VDC oli siellä Hangaroundeilla edustettuna, lisäksi minä ja Xoxxo. Nämä Bishopit ja muut eivät sitten olleetkaan partyjunassa näkyvillä vaan pysyttelivät hytissään ilmeisesti nukkuen. Tavaravaunu taas oli aivan täynnä sceneporukkaa. Pari Comalaista (mm. Kurkku) oli juuri päässyt ylioppilaiksi ja sitä juhlittiin.

Me Xoxxon kanssa puolestamme litkimme jotain kotitekoisia kaljoja. Puolet niistä oli ilmeisesti Pilvarin (sori nosfe...), mutta päätimme juoda nekin kun määrä alkoi huolestuttavasti vähetä. Loppumatkasta tuuperruimme nurkkaan ja lojuimme kylki kyljessä seinäävasten toisiimme nojaten ja yritimme nukkua.

Kun päästiin aamusella perillä Ouluun niin olimme aivan pihalla. Oli pirun kuuma ja seurasimme koomassa (indeed :D) jengiä partypaikalle Pohjankartanolle. Joku haki minulle 100mk arvosta kaljaa ja loppupäivän me lojuimme Xoxxon kanssa nurmikolla ja tinttasimme sitä. Coman Wildjamilla oli vesipyssy ja pojankoltiaiset ilkeyttään ampuivat meitä - itseasiassa teki vaan helhteellä hyvää. Yhden yksityiskohdan muistan - Xoxxon räkänaurun kun joku nörtti käveli nurmikon yli jäätelötötterön kanssa josta putosi pallo. Viznut taisi käydä sitä jätskiä vielä syömässä. Xoxxo hankki oman jäätelön, mutta söin siitä osan.

Loppuparty meni minulla muissa porukoissa ja X nukkui lähes kokoajan, kävi välillä röökillä. Koitin sillointällöin käydä potkimassa sitä ylös, mutta en onnistunut.
Omalla kohdallani loppupartyt ovatkin toinen tarina todella... mutta jatkan mielummin muistelemalla ystävää.

--

Kesän aikana oli vielä mm. purkkimiittiä ja yhden viikonlopun vietin Helsingissä.
Tälle jutulle naurettiin montaa kertaa jälkeenpäin.. Olin mummun kanssa liikenteessä ja oli sovittu Xoxxon kanssa treffit Foorumin lasikulmalle. Kun tultiin paikalle, niin sielähän X oli odottamassa. Tapansa mukaan helteessä pitkä nahkatakki päällä hikoillen ja rööki kädessä. Mummu hyökkäsi heti kertomaan miten on käynyt katsomassa tämän isää Lilla Teaternissa ja muutenkin hyvin mummumaisia kysymyksiä. Myöhemmin hän kommentoi minulle että "Se Lauri oli muuten oikein mukana poika, mutta hänellä oli yksi ongelma!" ja näytti eleillä tupakanpolttoa :D

Tuo viikonloppu oli kyllä äärettömän hauska. Ryypiskelimme (ja painimme) Tervasaaressa ja Tähtitorninmällä. Joku ukko tuli iskemään meitä siellä ("mitäs tytöt") ja kun kuuli että itseasiassa toinen meistä ei ole tyttö, niin alkoi heti kehumaan että olemme upea pari :D
Oikaisimme asiaa että itseasiassa emme seurustele, mutta tupakka kyllä kelpaisi.
Sammuin Xoxxon vessaan kylpytakki päällä ja hän oli jollain ihmeen ilveellä saanut minut roudattua sohvalle.

Purkkimiitistä muistelimme vuosienkin jälkeen sitä, miten puhuimme alakerran kuistilla miten Viznut oli haissut autossa. Yhtäkkiä ylhäältä parvekkeelta lennähti joku partiikkeli alas ja kun katsoimme mistä se oli tullut niin Viznut oli kuunnellut kokoajan mitä olimme puhuneet.

Jo tuolloin kesällä 1996 tuli selväksi että nukkuvaa Xoxxoa ei saanut hereille. Olen soittanut Kikkaa täysillä, heittänyt koiralla ja avasin ikkunan että tulisi niin kylmä että joutuisi hakemaan peiton. Seurauksena oli se. että kaverin naama oli aivan hyttystensyömä kun herättiin... Kerran luin kaksi tuntia puhelinluetteloa Xoxxon kämpillä kun en saanut itse enää unta enkä viitsinyt penkoa toisen hyllyjä. Siellä Kruunuhaan kämpässä ei tullut koskaan kylmää vettä hanasta eikä ollut toimivaa jääkaappia.

--

Assyillä 96 oli VDC sitten niin sankoin joukoin koolla että tutustuin Dead Meatiin (tämä armas aviomieheni) ja Bishopit ja muut tuli tutuksi paremmin (liiankin hyvin). Pilvarin kanssa silloin aloiteltiin messukeskuksen takana jo hyvin aikaisessa vaiheessa - lintsasin nimittäin koulusta että päästiin Boozemblyille hyvissä ajoin.
En kuitenkaan mitään kauhean erityistä muista enempää, mutta Topsy tuskin pahastuu että linkitän ne Assy96 kuvat, koska siellä on myös Xoxxosta muutama kuvaava otos :)
http://spy.hole.fi/kuvat/?path=demopartyt%2Fasm96

Sellaisesta asiasta juteltiin kuitenkin jälkeenpäin, että olin ostanut T:n kautta muutaman sätkän ruohoa. Vetäisin itseni niin totaalijumiin siitä että päätin etten enää ikinä polta pilveä. Olin oksennellut ja muutenkin lauantai-ilta meni pilalle, ihmeellisiä harhoja ja häiriöääniä. Annoin Xoxxolle toisen sätkän ja hän oli yksikseen poltellut sen ja nähnyt poliiseja joka paikassa. Ilmeisesti kyseessä oli aika tiukka kukka. Kun Carebearin kanssa kävimme sitten ennen kotiinlähtöä imailemassa kaikessa rauhassa viimeisen sätkän kahteen pekkaan aurinkoisessa rinteessä, ei tulos ollut ollenkaan niin dramaattinen.

Laurille näyttää olevan ylitsepääsemätön asia ettei pääse Assyille. Koko maailma on kaatunut niskaan ja se on tietty meidän vika.
Sanoin että herra on hyvä ja menee eikä murjota kotona, mutta sekin on sitten perseestä kun en pidä siitä ettei voi ilmoittaa menoistaan ajoissa.
Logiikka: ei voi mennä assyille, olen tyhmä ja paha ja ilkeä enkä päästä ikinä mihinkään.

(Taustoja tuntemattomille - tässä tekstissä mainittu Lauri ei ole mieheni vaan edesmennyt ystäväni jota tässä muistellaan)

Atom Heart Motherin ensimmäinen purkkimiitti pidettiin kevättalvella 1996 Hämeenlinnassa. Se oli vain yhden yön kestävä joskin jo edellisenä iltana saapuivat Viznut ja Idce (jonka kanssa heilastelin siihen aikaan). Ilta sujui kuitenkin nörtteilyn parissa enkä muista siitä juuri enempää.

Lobotomy saapui joskus aamulla ja lähdimme kävellen rautatieasemalle Nosfea ja Xoxxoa vastaan. Kaikki muut olivat ennestään tuttuja, mutta vain Nosfen oli tavannut Xoxxon aikaisemmin.

Nimitys Xoxxo tuli lentävänä läppänä joskus messuillessa. Lauri oli purkissa nimella Xaztur Azagthoth enkä osannut kirjoittaa sitä oikein. Vuonna 1995 olimme Viznutin ja Trevizen kanssa Puijon metsissä kävelyllä ja Viznut dippasi käpyä johonkin vesilätäkköön. Kun ihmettelimme mitä hän tekee, hän kertoi "syöttävänsä Xoxxoa".
Myöhemmin adoptoin tuon nimen tarkoittamaan Xazturia ja siitä se vakinaistui.

Näimme jo kaukaa Nosfen tutun hahmon. Idce sanoi että "tuo näyttää Nosfelta mutta sillä on joku tyttö mukana!" Totuus paljastui kuitenkin kun he pääsivät lähemmäksi. Se ei ollutkaan tyttö, vaan minun pituiseni nahkatakkiin pukeutunut tyyppi joka poltti kädet hieman täristen tupakkaansa. Suuntasimme Alkon kautta takaisin Haperotielle.
Minä ja Idce joimme puoliksi Pöytäviinapullollisen, Nosfe ja Xoxxo taas ostivat pullon Sawonwiinaa. Jos Nosfe lukee tämän, tiedän että hän ajattelee vieläkin "Sawonwiina on parasta!" ja minä ajattelen "Höpöhöpö! Pöykky on parasta!"

Illan tärkeimpiä ohjelmia oli tietty Black Sabbathin kuuntelu. Voi olla että miittiin tuli vielä muitakin (Tino ainakin) mutta en muista tarkasti yli 10 vuoden päähän koska aloimme kaataa aika pian tultuamme paikanpäälle. Nosfe ja Xoxxo viettivät aikaa paljolti kuistilla mutta tulivat iloisesti moshaamaan. Hakkasimme päitämme lattiaan ja muuta älykästä mitä alaikäiset humalpäissään puuhaavat.

Illan episoidi.
Olimme juuri iloisesti idcen kanssa peuhaamassa yläkerrassa kun nosfe tuli sanomaan että Tino oksentaa verta. Mä tietty juoksin heti alakertaan ja Tino oli voipuneena vessan lattialla. Soitimme ambulanssin (hänen omasta pyynnöstään vieläpä!) ja ampparimiehet kävivät vain toteamassa että oksennuksen punainen väri johtuu todennäköisesti juodusta viinistä.

--

Seuraavan reissun teimme porukalla Kuopioon Demolitionille saman kevään 96 aikana.
Minulla on sieltä valokuviakin mutta niitä ei ole koskaan skannattu. Matkustimme porukalla minä, Idce, Nosfe ja Xoxxo. Jälkimmäisillä ole kiljua mukanaan ja partyilla tulikin huomattua miten sangen petollista ainetta tuo oli.
Liimauduin Puhelimen ja Vissyn mukaan kun joku (Viznut?) haki heille juotavaa ja sain itsekin ujutettua seteleitä pariin kaljaan. Kalja oli kuitenkin niin pahaa etten voinut juoda sitä, joten Nosfe suostui vaihtamaan litran pullon kiljuunsa.

Juoksimme Xoxxon kanssa hihitellen nurkan taakse ja menimme boozaamaan piiloon ettei kukaan näe. Istuskelimme partyplacen takana penkillä, poltimme tupakkaa ja hörpimme kiljua. Kurkimme välillä ettei kukaan näe ja loppujenlopuksi hoipuimme ihmisten pariin hassuttavissa fiiliksissä. Olin iloisella tuulella ja halailin kaikkia (paitsi Lemmingiä!). Vissyn kanssa sitten jämähdettiin pitemmäksi aikaa, mutta se on historiaa.

Xoxxo tapansa mukaan nukkui melkein koko seuraavan päivän (joka partyilla sama meininki, ekan illan valvoi, tokan päivän nukkui) ja me Nosfen kanssa joinasimme Hirmuun ja kaveerasimme Primonin kanssa.

--

Nyt jälkikasvu heräsi. 96-vuodelta on vielä monta hyvää ja hellääkin muistoa. Ne pitää saada kirjoitettua ylös etteivät unohdu.

Kuulin uutiset - kiitos kaikille.
Mieleen palaa hetkiä vuodesta 1996 lähtien. Itkettää.

Ehkä kirjoitan muutaman muistelman ylös jonain päivänä kun jaksan.

Heinä-Elokuun vaihde... Kaksi vuotta sitten kuoli äitini, kolme vuotta sitten Xoxxon isä..

haha! Vettä tulee kuin aisaa ja Lauri möyrii massikan selässä tuolla pihalla. Mahtaa olla lokoisat työolosuhteet!

Pistin hummat eilenillalla pihattotarhaan, jotta voivat paeta paremmin keliä. Pimulla ja Jassolla on taas "perkeleet kun puissa soi" -metsikkö jossa on lähes tiivis puiden muodostama holvaus. Ainoa vaan että mahtavatko uskaltaa olla siellä.
bonusta: ei oo kärpäsiä tai paarmoja.

Lääkäriin sitten Jullen kanssa tänään. Kolmas yö peräkkäin kun poika oksensi.
Ei paljoa, mutta kuitenkin. Ruoka maistuu, mutta hieman huonosti, olisiko jokin tulehdus jossain kun päivisin on kuitenkin aika pirteä ja kävelee jo helposti huoneen poikki.

Mä olen aivan kuollut ja poikki näistä valvomisista. Tänään tulee Meiju & co katsomaan Rokia ja ilmeisesti Anne myös :)
Laurin lomasta on mennyt puolet, voisi vaikka hyödyntää jokusen yön niin että menisi ajoissa nukkumaan. Eilen yritin mutta poika ei meinannut pitkien päiväuniensa vuoksi nukahtaa kuin vasta 22:30. Tuo kipeänä oleminen on sekoittanut unirytmin.

Lisäys: Lääkärissa my ass taas. No, eipä tuo enää tunnu olevan kipeä...
Korvat kuunnellaan kun maha on kipeä - way to go!

Tämä päivä on kohta pulkassa. Tuntuu että olen ryntäillyt pää kolmantena jalkana joka suuntaan, silti on ollut mukavaa ja hetket ovat olleet arvokkaita. Ainoa vaan että jalkoja särkee ja väsyttää kahden huonostinukutun yötn ansiosta.

Meidän maastoreissu venyi 1,5h mittaiseksi johtuen varmaan siitä että Pimu ja Jasso eivät kävele yhtä reippaasti kuin mitä Heta ja Elsa/Severi. Vaikka mentiin ravia ja laukkapätkäkin niin metsäpolkulenkki nielaisi noin pitkän ajan. Pimu oli mukava ratsastaa, olin selässä kuin kotonani etenkin kun otin oman satulan sille. Ihana heppamummo!

Kun pääsin kotiin, Marinka kävi heittämässä hevoset ja vedet niille. Mä rupesin ruuanlaitoon, söin ja sitten tuli eräs netissä treffaamani tyyppi hakemaan noita meidän vanhoja valjaskasoja. Olin luvannut ilmaiseksi vintiltä löytyneet kamat. Siinä oli parit länget ja useammat selkävehkeet sekä remmejä, mm. mäkivyöt. Ne olivatkin paremmassa kunnossa kuin olin osannut odottaa ja olen tosi iloinen siitä että ainakin osa kamoista pääsee varmaan vielä käyttöön! Lisäksi sovitimme länkiä Elsalle ja saan varmaankin kiitokseksi ne takaisin kunnostettuna \o/ Ihanaa! Kaikki muut ovat olleet sitä mieltä ettei noilla vanhoilla romuilla tee mitään mutta vihdoin löytyi joku joille niillä on arvoa. Jatkuvuus on mahtava asia ja palan halusta nähdä nämä kamat joskus kunnossa!

Tämän jälkeen kävin äkkiä minimaalisesti siistiytymässä ja ajelin Karkkilaan Bazarille Katria moikkaamaan. Teimme salaperäisiä bisnessuunnitelmia joista ei nyt sen enempää. Kotona kävin vielä niittämässä omille hevosilla ja nyt istun tässä ihmettelemässä kun varasti mun päivän? On syytä olla tyytyväinen kokonaissaldoon. Huomenna tulee Meiju taas Rokia katsomaan ja saan Elsankin liikutettua niiden avulla ;) (olen varmaan huomenna itse aika kipeä maastoreissun jäljiltä...)

Julius on ollut kipeänä, tai siis jotenkin kummallisesti vain öisin.
Nyt kahtena peräkkäisenä yönä on oksennellut ja minä olen valvonut. Eilen peruin maastoreissun Marinkan kanssa kun olin niin pihalla, mutta tänään voisin kuitenkin käydä köpsöttelemässä pienen lenkin - ei tästä muuten mitään tule.

Päivällä poika oli kuitenkin ok ja söikin mukavasti. Hain hälle mansikoita ja vadelmia ja silläaikaa kun olin tallilla niin oli syönyt ainakin 10 mansikkaa ja Laurin kanssa puoliksi ison määrän vattuja. Tämä viimeyö ei ollut yhtä paha kuin edellinen, mutta eipä silti paljoa enää kolmen jälkeen nukuttu.

Näin mielenkiintoisia unia: Horza oli ollut Venäjällä ja tiesi paljon vanhojen kartanoitten arkkitehtuurista ja materiaaleista. Hän oli pukeutunut harmaaseen paitaan.
Unessa oli myös ainakin Poutsi ja Jab ja istuttiin iltaa jossain... Tunnelma oli kuitenkin kauhean vaivautunut. En tiedä miksi. Oli jotain muutakin, mutta en muista enää paljoa. Jossain vaiheessa oltiin korkean kerrostalon pihalla ja heiteltiin jotain ilmaan.

Eilen oli aika sovittaa Giittan uusia blingbling-suitsia ja samalla tuli kuolaimiakin kokeiltua kunnolla ensimmäistä kertaa.
Tehtävä oli helppo, koska varsat ovat sellaisia takiaisia että laitumelle mennessä saa oikein ajaa niitä pois jos on jotain varsinaista tekemistä.
Eipä tuo ponineiti paljon hätkähtänyt kun sujautin kuolaimet suuhun ja suitset pään yli. Vähän aukoi suutaan ja ihmetteli kun säädin remmit sopiviksi. Sitten Elsa tuli tunkemaan siihen ja alkoi ajaa Giittaa pois ("onko siellä jotain hyvää? Minullekko?") joten lopetettiin harjoitukset siihen. Lupaan teille kuitenkin vielä valokuvia teiniponin blingbling-strassisuitsista ja ihan varmaan tilaan vielä joskus ponnypraktikista sellaisen kimalleriimun!! (http://www.ponnyprakt.se/index.php)

Roki oli sulkeutunut suosioon myös senverran että illalla oli sen vuoro.
Olin tehnyt avustavia riimunpukemisharjoituksia jo alkuviikosta, mutta koska turvanpäälisremmi jännitti niin paljon niin en halunnut aiheuttaa paniikkiperuutusta ja riimua ei puettu kokonaan. Nyt se laitettiinkin ensin kaulalle, mutta koska varsa ei ollut moksiskaan, niin jossain vaiheessa sujautin koko hoidon sille päähän.
Ensin pikkumies oli muinamiehinä mutta sitten alkoi ahdistaa ja jouduin suostuttelemaan sen luokseni että saatiin riimu pois. Hyvällä mielellä kuitenkin raaputeltiin vielä hetki.

Satulahuone muuten on jo hyvässä kuosissa. Satulat ovat viikonverran roikkuneet telineissään ja saatiin koukutkin seinille. "Hieman" eri näköinen kuin männävuosina.