IRC-Galleria

Kotona riittää hommia ja Laurin loma on aivan pian ohi.
Mulla on hakattu olo kun olen niittänyt 6 kärryllistä heinää hevosille päivässä tylsällä viikatteella. Pian sekin piina on ohi kun Markku tuo tänään kuivaheinäpaalit. ..vikatekin tosin teroitettiin eilen, itse en sitä osaa tehdä oikein joten yrityksistä ei ole paljon iloa.

Kävimme eilen Vantaalla Lyytin ja Alen luona. Julius oli kiinnostunut kovasti Juhosta 6kk ja halusi paijata. Valtteria taas tuntui hieman pelkäävän. Laitoin lisätilauksen pääkallotaskuvaipoista. Ollaan menossa Turkuun messuille parin kuukauden kuluttua ja toivotaan että siellä saadaan myyntiä vähän enemmän kun nämä ovat vartavasten lapsiaiheiset.

Huomenna on sitten hautajaiset.
En mä tiedä miten siitä selvitään taas. Vihaan hautajaisia maailmassa eniten. Sitä vaan joutuu itkemään ja itkemään toisten nähden eikä sille tule loppua. Suru leviää ihmisten välillä kuin liekit bensassa. Tavallaan tärkein unohtuu: hyvästienjättö ja kiitollisuuden osoittaminen niille muistoille joita ystävä jätti taakseen. Itse en osaa palvoa kiviä tai ihmisen kuoria mutta ne yhteiset hetken oli sitäkin arvokkaammat.

Olemme nukkuneet huonosti pari viimeistä yötä. Heti kun kelit lämpeni niin jostain tuli kärpäsinvaasio ja tunkivat sisäänkin perkeleet. Nyt pitää hikoilla kuumissaan peiton alla tai muuten tuntee useiden pienten jalkaparien kulkevan kropallaan. Eih!

Juttelin eilen faijan kanssa puhelimessa ja hänkin alkoi itkemään kun kuuli tapahtuneesta.
Toisaalta se ei ole ihme, X istui useamman kerran iltaa porukoittenkin kanssa ja muutenkin olivat nähneet monta kertaa.

Tasan kaksi vuotta sitten myös lauantaina oli äidin hautajaiset. Se oli silloin 13. päivä eli sama päivä kun kaverin tyttö syntyi ja Markolla on synttärit. Jessen päivä.

Julius on oppinut hieromaan neniä vastakkain ja on muutenkin ihana ja halaileva. Piristää meikäläistä tämän väsymyksen keskellä kun tuntuu että kaikesta vaan tulee taas riitaa.

Mietin joskus kovasti sitä että miksi minun kohdallani parhaat ihmiset lipuvat jonnekin kauas.
Mietin tuolloin lähinnä Xoxxoa ja Horzaa, joiden kanssa olen joskus viettänyt tosi paljon aikaa, meillä on ollut helvetin hauskoja juttuja ja olen tuntenut todella lämmintä yhteenkuuluvuutta ja ystävyyttä näitten tyyppien kanssa.

Sanoin jo tuolloin (vaikka molemmat olivat hengissä) että miksi parhaat lähtevät ensin?
Vai johdattaako oma kieroutunut mieleni minut näitten ihmisten luokse?
Olemme ikuisia lapsia ja siksi nauttineet toistemme seurasta?
Miksi he ovat kadonneet ulottuviltani?

Olen ajatellut ystäviäni viikottain vaikka en ole päässyt heitä tapaamaan, miettinyt mitä kuuluu ja odottanut että saan nähdä heidät jälleen - edes vuosien päästä.
Herätys todellisuuteen ja isku kasvoja vasten on se, ettei näin välttämättä koskaan käy.
Olen kovasti miettinyt miten saisin Horzaan senverran yhteyttä että haluaisin kiittää että hän on olemassa. Mitään muuta ei tarvitsisi, minulla vain on ikävä sitä fiilistä joka syntyy toisten ihmisten seurassa.

--

Muistan aina Xoxxon kanssa yhden joulukuisen illan talvella 2000. Hyppäsin Tampereella junaan. Siellä oli Xoxxo vanhempineen, olivat tulossa Jyväskylästä hautajaisista. Istuimme höhötellen ja jäimme Hämeenlinnassa pois. Meijun oli pitänyt tulla mukaan mutta hän teki oharit ja siitä seurasikin minun ja sen välillä vuosisadan riita ja kolmiodraama hänen silloisen siippansa "Ikävän Ilkan" kesken.

Minulta oli poistettu viisaudenhammas edellisenä päivänä ja näytin hamsterilta. Painelimme keskustaan ja minun ylä-asteen luokkakokoukseeni. Istuskelimme sivussa ja ihmettelimme, jengi kyseli että olemmeko sisaruksia tai seurustelemmeko (taas kerran). Tintattiin pari olutta ja alettiin soittelemaan Tinolle josko se tulisi. Tino melkein suuttui kun ruinattiin sitä ja vietti senkin illan silloisen tyttöystävänsä kanssa.

Tultiin siihen tulokseen ettei kukaan sitten lähde meidän kanssa istumaan iltaa. Oli kylmännihkeä keli ja mun hammasta särki. Niimpä haimme Hesestä safkaa, kävelimme Rautatieaseman lähistölle ja etsiydyimme pieneen baariin. Juoma ei kuitenkaan enää maistunut ja soitin faijalle joka haki meidät porukoille yöksi.

Riitelin Meijun kanssa vielä erittäin verisesti puhelimessa ja menimme pian nukkumaan. Ilta oli muuten aika turha, mutta nekin olivat arvokkaita hetkiä toisen ihmisen kanssa joita ei saa enää millään lisää. Sekuntiakaan ei voi palauttaa kuin muistoihin joita yritän herätellä. Ja niitä hetkiä ei edes saa tekstinä kuvattua ylös. En ole tarpeeksi hyvä piirtämään.

Bring the black box to the altar
Now raise your hands and do the sing
Oh hail Satan, Yes hail Satan
Lay down your swords, the evil star

I want chicken, I want liver
Meow Mix Meow Mix, please deliver!

(piti vihkiytyä asiaan ja korjata kirjoitusasu)

Heräsin puoli tuntia sitten siihen että kuulin töminää ja kun raotin verhoja, ensimmäinen mitä näin oli Elsan naama suoraan ikkunan takana.
Sekunnin murto-osassa olin pukenut verkkarit ja t-paidan, hain kylppäristä pesemäni riimun ja ryntäsin pihalle.
Giitta tuli juoksujalkaa luokseni ja annoin sille leipäpalan. Sitten kävelin Elsan luokse, nyin sen kupolin irti maasta, tungin leipää suuhun ja vein hevoset talvitarhaan.

Ilmeisesti karkaaminen oli taas kerran ollut vahinko. Aitaa päin ei oltu juostu, mutta yhdestä liitoksesta olivat langat alhaalla. Todennäköisesti kyseessä hänäänhuiskaisi tai Giittan häätäminen liian läheltä aitaa olivat pudottaneet sen. Kepit ja muut olivat paikoillaan. Hevoset olivat tainneet syödäkkin aidan läheltä jonkinaikaa ennenkuin tulivat minua "hakemaan".
Tein kuitenkin Elsalle ja Rokille vielä pienen syöttelytarhan (kerjäänkö verta nenästäni? ;) ja ne saavat olla siinä muutaman tunnin. Elsa tarvitsisi vähän extraa kun se on aika kuivakan oloinen.

Kävelin koko episoidin paljain varpain. Tähän aikaan vuodesta kastetta on niin paljon että lahkeet olivat pitkälle ylös läpimärät. Tulee kaunis päivä - aurinko paistoi vielä matalalta ja muutti kellertäväksi kaiken mikä vihertää. Jasson ja Pimun laitumelle oli hiipinyt usva jonka seassa hevoset lepäilivät (ne ovat nyt luuniityllä). Muistan miksi rakastan syksyä, ilmassa kirpeä henkäys, merkki siitä että pian maisema peittyy harmauteen.

Vaikka loppukesä yhä uudelleen merkitsee kuolemaa, olen itse syyskuun lapsena kokenut syksyn tuovan toivoa mukanaan. Ehkä niin käy tänäkin vuonna. Sen sijaan että syksy nujertaa, se valaa uskoa elämään. Kesä on se joka tukahduttaa ja turruttaa, heinäkuun viimeiset päivät helteeseen. Elokuu tuo jo ripauksen raikkautta eetteriin.

(Kuten osa 1, muistelen menettämääni ystävää, joten teksti voi olla asiaan vihkiytymättömille vähän hankalalukuista)

--

Teimme ensimmäisen Abdureissun vuonna 96. VDC oli siellä Hangaroundeilla edustettuna, lisäksi minä ja Xoxxo. Nämä Bishopit ja muut eivät sitten olleetkaan partyjunassa näkyvillä vaan pysyttelivät hytissään ilmeisesti nukkuen. Tavaravaunu taas oli aivan täynnä sceneporukkaa. Pari Comalaista (mm. Kurkku) oli juuri päässyt ylioppilaiksi ja sitä juhlittiin.

Me Xoxxon kanssa puolestamme litkimme jotain kotitekoisia kaljoja. Puolet niistä oli ilmeisesti Pilvarin (sori nosfe...), mutta päätimme juoda nekin kun määrä alkoi huolestuttavasti vähetä. Loppumatkasta tuuperruimme nurkkaan ja lojuimme kylki kyljessä seinäävasten toisiimme nojaten ja yritimme nukkua.

Kun päästiin aamusella perillä Ouluun niin olimme aivan pihalla. Oli pirun kuuma ja seurasimme koomassa (indeed :D) jengiä partypaikalle Pohjankartanolle. Joku haki minulle 100mk arvosta kaljaa ja loppupäivän me lojuimme Xoxxon kanssa nurmikolla ja tinttasimme sitä. Coman Wildjamilla oli vesipyssy ja pojankoltiaiset ilkeyttään ampuivat meitä - itseasiassa teki vaan helhteellä hyvää. Yhden yksityiskohdan muistan - Xoxxon räkänaurun kun joku nörtti käveli nurmikon yli jäätelötötterön kanssa josta putosi pallo. Viznut taisi käydä sitä jätskiä vielä syömässä. Xoxxo hankki oman jäätelön, mutta söin siitä osan.

Loppuparty meni minulla muissa porukoissa ja X nukkui lähes kokoajan, kävi välillä röökillä. Koitin sillointällöin käydä potkimassa sitä ylös, mutta en onnistunut.
Omalla kohdallani loppupartyt ovatkin toinen tarina todella... mutta jatkan mielummin muistelemalla ystävää.

--

Kesän aikana oli vielä mm. purkkimiittiä ja yhden viikonlopun vietin Helsingissä.
Tälle jutulle naurettiin montaa kertaa jälkeenpäin.. Olin mummun kanssa liikenteessä ja oli sovittu Xoxxon kanssa treffit Foorumin lasikulmalle. Kun tultiin paikalle, niin sielähän X oli odottamassa. Tapansa mukaan helteessä pitkä nahkatakki päällä hikoillen ja rööki kädessä. Mummu hyökkäsi heti kertomaan miten on käynyt katsomassa tämän isää Lilla Teaternissa ja muutenkin hyvin mummumaisia kysymyksiä. Myöhemmin hän kommentoi minulle että "Se Lauri oli muuten oikein mukana poika, mutta hänellä oli yksi ongelma!" ja näytti eleillä tupakanpolttoa :D

Tuo viikonloppu oli kyllä äärettömän hauska. Ryypiskelimme (ja painimme) Tervasaaressa ja Tähtitorninmällä. Joku ukko tuli iskemään meitä siellä ("mitäs tytöt") ja kun kuuli että itseasiassa toinen meistä ei ole tyttö, niin alkoi heti kehumaan että olemme upea pari :D
Oikaisimme asiaa että itseasiassa emme seurustele, mutta tupakka kyllä kelpaisi.
Sammuin Xoxxon vessaan kylpytakki päällä ja hän oli jollain ihmeen ilveellä saanut minut roudattua sohvalle.

Purkkimiitistä muistelimme vuosienkin jälkeen sitä, miten puhuimme alakerran kuistilla miten Viznut oli haissut autossa. Yhtäkkiä ylhäältä parvekkeelta lennähti joku partiikkeli alas ja kun katsoimme mistä se oli tullut niin Viznut oli kuunnellut kokoajan mitä olimme puhuneet.

Jo tuolloin kesällä 1996 tuli selväksi että nukkuvaa Xoxxoa ei saanut hereille. Olen soittanut Kikkaa täysillä, heittänyt koiralla ja avasin ikkunan että tulisi niin kylmä että joutuisi hakemaan peiton. Seurauksena oli se. että kaverin naama oli aivan hyttystensyömä kun herättiin... Kerran luin kaksi tuntia puhelinluetteloa Xoxxon kämpillä kun en saanut itse enää unta enkä viitsinyt penkoa toisen hyllyjä. Siellä Kruunuhaan kämpässä ei tullut koskaan kylmää vettä hanasta eikä ollut toimivaa jääkaappia.

--

Assyillä 96 oli VDC sitten niin sankoin joukoin koolla että tutustuin Dead Meatiin (tämä armas aviomieheni) ja Bishopit ja muut tuli tutuksi paremmin (liiankin hyvin). Pilvarin kanssa silloin aloiteltiin messukeskuksen takana jo hyvin aikaisessa vaiheessa - lintsasin nimittäin koulusta että päästiin Boozemblyille hyvissä ajoin.
En kuitenkaan mitään kauhean erityistä muista enempää, mutta Topsy tuskin pahastuu että linkitän ne Assy96 kuvat, koska siellä on myös Xoxxosta muutama kuvaava otos :)
http://spy.hole.fi/kuvat/?path=demopartyt%2Fasm96

Sellaisesta asiasta juteltiin kuitenkin jälkeenpäin, että olin ostanut T:n kautta muutaman sätkän ruohoa. Vetäisin itseni niin totaalijumiin siitä että päätin etten enää ikinä polta pilveä. Olin oksennellut ja muutenkin lauantai-ilta meni pilalle, ihmeellisiä harhoja ja häiriöääniä. Annoin Xoxxolle toisen sätkän ja hän oli yksikseen poltellut sen ja nähnyt poliiseja joka paikassa. Ilmeisesti kyseessä oli aika tiukka kukka. Kun Carebearin kanssa kävimme sitten ennen kotiinlähtöä imailemassa kaikessa rauhassa viimeisen sätkän kahteen pekkaan aurinkoisessa rinteessä, ei tulos ollut ollenkaan niin dramaattinen.

Laurille näyttää olevan ylitsepääsemätön asia ettei pääse Assyille. Koko maailma on kaatunut niskaan ja se on tietty meidän vika.
Sanoin että herra on hyvä ja menee eikä murjota kotona, mutta sekin on sitten perseestä kun en pidä siitä ettei voi ilmoittaa menoistaan ajoissa.
Logiikka: ei voi mennä assyille, olen tyhmä ja paha ja ilkeä enkä päästä ikinä mihinkään.

(Taustoja tuntemattomille - tässä tekstissä mainittu Lauri ei ole mieheni vaan edesmennyt ystäväni jota tässä muistellaan)

Atom Heart Motherin ensimmäinen purkkimiitti pidettiin kevättalvella 1996 Hämeenlinnassa. Se oli vain yhden yön kestävä joskin jo edellisenä iltana saapuivat Viznut ja Idce (jonka kanssa heilastelin siihen aikaan). Ilta sujui kuitenkin nörtteilyn parissa enkä muista siitä juuri enempää.

Lobotomy saapui joskus aamulla ja lähdimme kävellen rautatieasemalle Nosfea ja Xoxxoa vastaan. Kaikki muut olivat ennestään tuttuja, mutta vain Nosfen oli tavannut Xoxxon aikaisemmin.

Nimitys Xoxxo tuli lentävänä läppänä joskus messuillessa. Lauri oli purkissa nimella Xaztur Azagthoth enkä osannut kirjoittaa sitä oikein. Vuonna 1995 olimme Viznutin ja Trevizen kanssa Puijon metsissä kävelyllä ja Viznut dippasi käpyä johonkin vesilätäkköön. Kun ihmettelimme mitä hän tekee, hän kertoi "syöttävänsä Xoxxoa".
Myöhemmin adoptoin tuon nimen tarkoittamaan Xazturia ja siitä se vakinaistui.

Näimme jo kaukaa Nosfen tutun hahmon. Idce sanoi että "tuo näyttää Nosfelta mutta sillä on joku tyttö mukana!" Totuus paljastui kuitenkin kun he pääsivät lähemmäksi. Se ei ollutkaan tyttö, vaan minun pituiseni nahkatakkiin pukeutunut tyyppi joka poltti kädet hieman täristen tupakkaansa. Suuntasimme Alkon kautta takaisin Haperotielle.
Minä ja Idce joimme puoliksi Pöytäviinapullollisen, Nosfe ja Xoxxo taas ostivat pullon Sawonwiinaa. Jos Nosfe lukee tämän, tiedän että hän ajattelee vieläkin "Sawonwiina on parasta!" ja minä ajattelen "Höpöhöpö! Pöykky on parasta!"

Illan tärkeimpiä ohjelmia oli tietty Black Sabbathin kuuntelu. Voi olla että miittiin tuli vielä muitakin (Tino ainakin) mutta en muista tarkasti yli 10 vuoden päähän koska aloimme kaataa aika pian tultuamme paikanpäälle. Nosfe ja Xoxxo viettivät aikaa paljolti kuistilla mutta tulivat iloisesti moshaamaan. Hakkasimme päitämme lattiaan ja muuta älykästä mitä alaikäiset humalpäissään puuhaavat.

Illan episoidi.
Olimme juuri iloisesti idcen kanssa peuhaamassa yläkerrassa kun nosfe tuli sanomaan että Tino oksentaa verta. Mä tietty juoksin heti alakertaan ja Tino oli voipuneena vessan lattialla. Soitimme ambulanssin (hänen omasta pyynnöstään vieläpä!) ja ampparimiehet kävivät vain toteamassa että oksennuksen punainen väri johtuu todennäköisesti juodusta viinistä.

--

Seuraavan reissun teimme porukalla Kuopioon Demolitionille saman kevään 96 aikana.
Minulla on sieltä valokuviakin mutta niitä ei ole koskaan skannattu. Matkustimme porukalla minä, Idce, Nosfe ja Xoxxo. Jälkimmäisillä ole kiljua mukanaan ja partyilla tulikin huomattua miten sangen petollista ainetta tuo oli.
Liimauduin Puhelimen ja Vissyn mukaan kun joku (Viznut?) haki heille juotavaa ja sain itsekin ujutettua seteleitä pariin kaljaan. Kalja oli kuitenkin niin pahaa etten voinut juoda sitä, joten Nosfe suostui vaihtamaan litran pullon kiljuunsa.

Juoksimme Xoxxon kanssa hihitellen nurkan taakse ja menimme boozaamaan piiloon ettei kukaan näe. Istuskelimme partyplacen takana penkillä, poltimme tupakkaa ja hörpimme kiljua. Kurkimme välillä ettei kukaan näe ja loppujenlopuksi hoipuimme ihmisten pariin hassuttavissa fiiliksissä. Olin iloisella tuulella ja halailin kaikkia (paitsi Lemmingiä!). Vissyn kanssa sitten jämähdettiin pitemmäksi aikaa, mutta se on historiaa.

Xoxxo tapansa mukaan nukkui melkein koko seuraavan päivän (joka partyilla sama meininki, ekan illan valvoi, tokan päivän nukkui) ja me Nosfen kanssa joinasimme Hirmuun ja kaveerasimme Primonin kanssa.

--

Nyt jälkikasvu heräsi. 96-vuodelta on vielä monta hyvää ja hellääkin muistoa. Ne pitää saada kirjoitettua ylös etteivät unohdu.

Kuulin uutiset - kiitos kaikille.
Mieleen palaa hetkiä vuodesta 1996 lähtien. Itkettää.

Ehkä kirjoitan muutaman muistelman ylös jonain päivänä kun jaksan.

Heinä-Elokuun vaihde... Kaksi vuotta sitten kuoli äitini, kolme vuotta sitten Xoxxon isä..