IRC-Galleria

No nyt on yksi naamakuva lisätty tuonne "perhealbumiin". Toivottavasti saatte selvää :)

Matleenan hartaudella odotettu esikoinen osoittautui oriksi. Silloin se ei ollut minulle kovin iso pettymys, pääasia että on terve. Toisen varsan kohdalla taas otti oikein päähän, kun todella kaunismerkkisen ruunikkovarsan hännän alla olikin vain yksi onkalo. Miksei Matleena tehnyt tammavarsaa minulle Tussarista? Tänä vuonna se sitten on mitä todennäköisimmin sitten tyhjänä, eli en saa toivomaani manttelinperijää vieläkään....

Koirakin on uros (vaikka huomenna pääsee palleistaan), tosin ihan tarkoitusella samoin nyt jo kadonnut kissamme Nekro oli poika - senkin hankimme sukupuolen perusteella, joten nämä eivät suinkaan kirpaisseet kuten varsat joista jouduin niiden paremman elämänlaadun vuoksi luopumaan. Myöskään ei harmita yhtään, vaikkakin hymyilyttää, että meidän esikoinenkin on poika. 100% varmuudella 4D-ultrassa näin todettiin. Olihan tuo jo vihjaillut asiasta etukäteen sekä viime neuvolassa että rakenneultrassa viikolla 19, mutta tänään se varmistui. Laskettu aikakin siirtyi juhannusaatoksi :) Mikä olisikaan parempi tapa viettää Jussia, kuin täyshoidolla Espoolaisessa lukaalissa, jonne ruuatkin tuodaan eteen. Siis jos ei oteta huomioon sitä tosiseikkaa että saatan kärsiä kovista kivuista ja voida pahoin ilman alkoholiakin.

Kokemus 4D-ultrasta oli kyllä hieno ja suosittelen kaikille odottajille. Bruno Cacciatore selvästi oli katsellut vauvoja ruudusta ennenkin ;) ja kaikki tarvittava oli paikoillaan. Kaveri vaan oli sen verran ujo että peitti aluksi kasvonsa sekä käsillä että jaloilla. Pidettiin vartti taukoa, jolloin hiukan liikuin ja join kylmää niin saatiin pojan naamakin esille jotenkuten. Ei ollut kovin halukas poseeraamaan, mutta enköhän minä tännekin vielä saa skannattua jonkun kuvan tai sitten otan Screenshotin tuosta DVD:stä joka saatiin mukaan.
Linkkivinkki Eteläsuomalaisille asiasta kiinnostuneille: www.femeda.fi ja sijaitsee Helsingin ytimessä Tornin talossa. Rahansa arvoinen ja asiantunteva rakennetutkimus, suositus ennen RV 30.

Sokeriarvoni olivat muuten paastoarvoa lukuunottamatta ok, joten ruokavalion noudattamisen lisäksi ei ole muita toimenpiteitä paitsi paasto tarkistetaan vielä kertaalleen uudestaan. Sekään ei ollut paljon koholla, mutta hieman kuitenkin. Itse sokerirasitus oli tylsä ja masentava kokemus. Kunhan vain istuskelin Nummelassa pari tuntia ja välillä otettiin verta. Glukoosiliemi oli karsean makuista ja se 0.33l pullo piti juoda alta 5min kun labrantäti vahtaa kellon kanssa vieressä ;)

Sitten oli niitä oreja!
Lauantaina kävimme katsomassa Hetalle Siporia Otalammella ja Matleenalle Millin Nokista Nummelan suunnalla. Hyvältä näyttivät! Tässä voi todellakin sanoa että haettiin oreja nimenomaan käyttötarkoituksen ja tamman mukaan. Korkeajalkainen, hyväluontoinen ja sportista ulkonäköä periyttänyt Sipori sopii todella hienosti hieman persjalkaiselle ja tuittupäiselle Hetalle. Näyttöjä saadaan toivottavasti orille vuoden sisään kun ensimmäinen ikäluokka on nyt 3-vuotiaat. Näimmekin sen kolme poikaa jotka olivat todella hienon näköisiä, pitkäsäärisiä, isoja ja kevyitä. Kaikilla oli Suikkumaisen leveä otsa ja lempeät silmät :)

Matleenalle taasen etsittiin Tussarin tyyppistä oria, eli työhevosmallia, hyvää runkoa, ryhtiä ja luonnetta. Nipsu on pienkokoinen, joskin kirjaamaton ja nyt 4v. Astuminen hoituu luonnossa sitten kun Metku pääsee lemmenlomalle sen kanssa kun vihreät koittaa. Sovittiin alustavasti että vien tamman tallille ja ne saavat laiduntaa siellä keskenään. Matleenalla on kokemusta nuorista oreista ja Nipsuakin on tarhattu tiineiden tammojen kanssa joten ongelmia sen suhteen ei pitäisi tulla :)

Elsan paperisotku on vielä kesken, mutta lisää siitä tuonnempana. Ilmeisesti kirjaaminen ainakin siirtyy, iso kiitos siitä Hippokselle tyhjine lupauksineen ja leväperäisyyksineen. Sieltä saa näköjään tonkia kaikki tiedot esiin väkisin että huomaavat että "ai joo, tämmönen paperi tarvis saada, muuten ei voida laittaa tamma nimiisi ikinä, ever" Justjoo. Hienoa toimintaa.

No, minullahan on ollut rankka ja traumaattinen viikko muutenkin.
Tässä on sadellut räntää ja hanget ovat pehmenneet. Meidän talo sijaitsee mäen päällä, jonne vie tie joka tekee todella tiukan mutkan ennen viimeistä nousua. Näillä keleillä siinä on n.10-15cm kerros silkkaa loskaa.

Tulin kaupasta Skodanromulla ja 5m ennen kuin olin päässyt mäen päälle, penkka imaisi minut vasemmalle. Ohjaus vain yksinkertaisesti petti ja kun olen tottunut ajamaan takavetoisella niin korjasin väärin ja toinen etupyörä humahti ojaan. Vein ostokset sisälle, istuin vittuuntuneena hetkisen ja sitten lähdin lapion ja vanerinpalan kanssa takaisin autolla.

20min koitin saada kaivettua lunta pois ja vaneria pyörän alle. Olin polviani myöten lumessa ojassa kahlaten ja manaillen. Auto oli puristunut niin hankalasti, että etupyörää ei saanut käännettyä, joten nappasin perästä tunkin ja puskin sillä etupään ylös.

Temppu onnistui! Sain vanerin ujutettua vetävän pyörän alle, laskettua auton ja peruutettua sen ylös ojasta! Wau! Tunsin itseni ammattilaiseksi. Eikä tuohonkaan mennyt aikaa kuin puolisen tuntia. Nohnoh... ei vielä iloita.

Auto ei liikkunut eteen, joten otin taakse. Olin aivan keskellä mutkaa ja peruuttaessani penkka imaisia etupään oikealle! Adrenaliini kuohahti suonissa ja olin jo vaipunut epätoivoon, mutta sitten näin naapurin tulevan tietä pitkin lapion kanssa.

Vartissa saimme vedettyä Skodillakin toisella autolla ylös ja ajoin sen pihaan. Kiitin moneen kertaan lahkeet märkinä ja otsa hiessä ja olin jo aikeissa mennä sisälle lepäämään yli tunnin uurastuksen jälkeen, kun Anne tuli tallille.... ja jäi mäkeen kiinni ;)

Parissa paikassa piti tuupata että saatiin Annekin turvaan.
Olen kieltämättä aivan rätti eikä ajatus kulje. Sitä vaan hymyssä suin miettii mitkä ovatkaan seuraavat vastoinkäymiset...

Juu, siis eilen neuvolassa oli ekaa kertaa kusessa sokeria ja mikä "kivointa" rasitustesti on perjantaina. Sain masentavat nivaskan miten minun tulee elää ja millä saan pidettyä sokerin tasaisena.

Olen syönyt tämän päivän tuolla inho-ohjeella ja olenkin ihan kurkkua myöten täynnä ja päätä särkee, eli ilmeisesti jotain on mennyt pieleen?
Täytyy toivoa ettei testeissä ilmene mitään fatal erroria ja joutuisin lisätutkimuksiin.. tähän asti pissa on kuitenkin ollut aina puhdas mutta nyt tähän oli tullut lisäksi aivan sikamainen painonnousukin joten saas nähdä mikä on tuomio.

Tämmöisiä ruokia kun syö, niin ei ole oikeastaan nälkä, mutta silti tuntuu että jää jotain puuttumaan. Tänään olen heittänyt huiviin porkkanoita, retiisejä, puolikkaan banaanin, yhden jugurtin, yhden leivän, pienen annoksen puuroa ja viimeisenä kietaisin kaupan mikro-lihakeiton. Kuulostaa paljolta, mutta kilokalorit jäävät vielä näilläkin alle 500 ja kaksi kertaa pitäisi jaksaa syödä. Sen vuoksi tästä tulee niin iso numero kun pitää kellon kanssa kytätä että syö tarpeeksi usein. Jo tunnin päästä pitäisi muka jälleen kaivaa kaapista jotain vaikka ei YHTÄÄN tekisi mieli.

Tänäänkin rakastan Lauria enemmän kuin eilen.
On mukava huomata miten päivä päivältä tunne kasvaa vaikka ei olisi uskonut että se voisi olla edellistä suurempi.

Kerro, miten ja missä me tapasimme ensimmäisen kerran?

Sinä joka kommentoit/luit tämän, kopioi tämä omalle sivullesi ja ylläty siitä miten moni sinut muistaakaan :-)

Yöksi oli luvattu leuto, joten päätin jättää hummelit yöksi laiduntarhaan.
Ne ovatkin pitkin talvea viettäneet öitä myös ulkona, koska Matleena tuntuu stressaavan tästä vähemmän , nyt kuitenkin pitemmän pakkasjakson vuoksi ovat olleet vallan sisällä etenkin kun Elsalla on vähän lyhyempi karva.

Yhdeksän maissa kävimmekin ruokkimassa ja juottamassa hevoset ja kylkisärkyjen vuoksi kävin maaten jo aika pian kymmenen jälkeen. Lauri seurasi minua jossain vaiheessa petiin. Nukuin makeasti kunnes...

3:30 herään Hallan tuhahdukseen. Koira hyppää sängylle ja päästää moniosaisen huomiohaukun. Avaan silmäni ja huomaan että pihavalo palaa.
Hyppään istumaan ja ehdin nähdä parin hevosen kurvaavaan spottien valossa tallin edessä.
Sen enempää ajattelematta alan pukea ja herätän Laurin.

Pihalla hevosia ei näy missään, enkä kuule niitten askeliakaan, mutta jäljet vievät alamäkeen joka liittyy asfaltoituun kylätiehen. Haen prixejä, naruja ja ryntäämme tien alas vain huomataksemme, että koska on ollut plussakelit ja niin tie on kuiva ja sula eikä voi ollenkaan päätellä kumpaan suuntaan hevoset ovat lähteneet. Kuulostelen ja kuulenkin mielestäni kavioiden ääntä tieltä, mutta koska se heijastuu ison rakennuksen seinästä on mahdotonta sanoa kummasta suunasta se tulee. Muutenkin on pilkkopimeää ja tuulee voimakkaasti.
Lauri lähtee hakemaan fikkaria ja autoa.

Pysäytän kirkonkylän suunnasta tulleen postiauton ja kyselen, mutta kuski ei ole nähnyt hevosia. Kehoitan ajamaan varovaisesti ja annan numeron jos hän sattuu jotain näkemään.
Koska kirkon suunnalta tullut jakaja ei ollut nähnyt mitään, päätimme lähteä ajamaan Karkkilan suuntaan. Käymme kääntymässä kyläkoululla ja tsekkaamme läheisen tallin pihaa taskulampulla. Sinne ei mene tuoreita jälkiä.

Ajamme takaisinpäin ja kurkin näkyykö pellolla jälkiä. Ei näy.
Käymme toisen lähitallin pihatiellä, mutta hevoset eivät ole sielläkään. Vasta sitten ajamme kappaleen matkaa kirkon suuntaan ja tulemme siihen tulokseen että hevosten on ollut pakko poiketa jossain tieltä koska lumisissakaan paikoissa ei näy jälkiä ja jakajan olisi ollut pakko tulla niitä vastaan jossain vaiheessa jos ne olisivat kulkeneet tietä kokoajan.

4:20 taitaa olla kello siinä vaiheessa kun ilmoitan asiasta aluehälytyskeskukseen, jossa lupaavat ilmoitella jos jotain näkyy. Päätämme mennä käymään kotona ja kun olen laittamassa tallille valoja niin poliisikin soittaa ja kyselee tarkemmin asiasta. Selitän mikä on homman nimi ja sanovat pitävänsä silmät auki. Juomme kupilliset kuumaa ja lähdemme liikkeelle uudelleen.

Tälläkertaa ajetaan lenkki, jossa mennään ensin Karkkilaan päin, sitten kiertotietä takaisin niin että tulemme samalle päätielle joka menee meidänkin talon ohitse.
Näemme risteyksessä auton pysähtyneenä vilkku päällä, mutta se ennättää lähteä ennenkuin olemme kohdalla. Käännymme kotiinpäin ja samassa Lauri huomaa hevoskolmikon kävelevän auton valokeilassa yhtä lailla kohti kotia! Puhelinkin soi ja selviää että äsken näkemämme auton kuljettaja on tehnyt ilmoituksen hevosista. Kerron että olemme niitten perässä ja lupaan soittaa jos saamme ne kiinni.

Hyppään prixien kanssa autosta ja kutsun Matleenaa. Se pysähtyy ja kääntyy tullakseen luokseni, mutta muut hevoset ovat sitä mieltä että kiinni ei jäädä! Ne lähtevät ravaamaan ja Matleena seuraa niitä. Ajamme autolla n. kilometrin matkan niitten perässä ja kotitien risteyksessä ne kääntyvätkin mäkeen ja juoksevat suoraan omaan pihaan. Meidän tehtäväksemme jää taluttaa prixejä syömään tulevat kiltit hummat karsinoihinsa.

Katson hevoset päälisin puolin, kaikki ok. Annan heinää ja vettä ja soitan aluehälytyskeskukseen että kaikki on kunnossa ja perkeleet on saatu nalkkiin!

6:07 näyttää kello kun saavun lopenuupuneena sisään. Kiskomme vaatteet pois ja luikahdamme peiton alle sylikkäin. Nukkuminen ei kuitenkaan enää onnistu joten käyn selaamassa sähköpaimenia netistä.
Loikoilemme yhdessä pari tuntia toistemme seurasta nauttien ja heti kun Agrimarket on auki, olemme paimenostoksille.

4k saa riittää. Siinä meni about viimeiset rahat, mutta tyydytys oli sitäkin suurempi kun Elsa kävi hakemassa aidasta napsut! Sen jälkeen ovat pysyneet kiltisti pihatarhan sisäpuolella.
Laiduntarhan korjaaminen siirtyy nyt jokusen päivän. Olen niin rätti että EN VAAN JAKSA!

Kohta pitäisi lähteä tallitöihin taas. Kävin neuvolassa ja oli ok. Ultrassa vauva oli raivotarjonnassa ja muutenkin vastasi odotettua. Lisää selviää sitten perjantaina sokerirasituksessa ja maanantaina 4D:ssä.

Joopa. Mersu ei tullut kuntoon.
Elsailu siirtyi huomiseen.
Kävimme suihkussa ja nyt uunissa ruokaa.

Ihan ensimmäisenä tulee jännittää tätä iltaa. Anne tulee kokeilemaan Elsalla ajamista. Emme tiedä mitä muuta on odotettavissa, kuin että tamma (vaikka kokenut onkin) on vahva ja hyvin "suikkulainen" aisojen välissä.

Huomenna on lääkärineuvola. Se nyt ei oikeastaan kyllä jännitä kauheasti, mutta illalla tulee vuokraajaehdokas Elsaa katsomaan. Pikkuisen kuumottelee, että kelpaako meidän puskapolle hänelle ratsuksi.

Perjantaina sokerirasitustesti joka ei myöskään sinällään jännitä, mutta nekrottaa kyllä miten selviän moisesta kidutuksesta yhtenä kappaleena.

Maanantaina onkin sitten ihan oikeasti aika totiset paikat, kun mennään katsomaan vauvaa 4D-ultrasta!
Kun Lauri saa bonukset niin pätettiin nyt sitten kuitenkin mennä tuonne, vaikka alkaa olla ihan viimeiset ajat. Kysyin heti ekaksi puhelimessa että miten hyvin niitä aikoja on lähiviikkoina, koska tänään rv on tasan 28 ja jos mennään yli 30 niin kaveri alkaa olla jo niin iso ettei välttämättä kauheasti näy.

Mieli parani vähän kun sain tuon ajan varattua. On nimittäin vähän nurjat fiilikset muuten.
Masu kipuili yöllä ja autoremontit pitkittyy. Skodasta oli tullut melkein iskari renkaasta läpi ja saadaan olla tyytyväisiä että selvittiin eilisestä reissusta yhtenä kappaleena. Mersun jarrujakaan ei saatu kerralla laitettua vaan niihin pitää hakea uudet palat. Remontti ei oikein edistynyt viime viikonloppuna.
Kirsikkana kakun päälle sain siivoilla Hallan oksennusta tänä aamuna. En tiedä mistä sille oli paha olo tullut, mutta niin vaan laatoitti - onneksi muovilattialle.

...ilmeisesti ampuivat villikissan pois nurkista. Soitin Laurille ja siitä oli ollut puhetta jokunen kuukausi aikaisemmin. Eli Mummoja todennäköisesti nähdään vielä Kartanonmäessä toistaiseksi.

Huomenna en kirjoita! Enenenenen!!!!
Lauantai on pyhitettävä lepopäiväksi no-lifetyksen suhteen. Vaan empä tiedä. Janne tulee meille ja korjaavat sitten *vielä vähän* tuota mersua. Se perkele ei mennyt eilen katsastuksesta läpi. Moitteita tuli tuulilasista, etuiskareista (niinpä niin, vuosi sitten vaihdettiin taakse..), pakoputken viimeinen pönttö falskaa ja sen alla kotelossa on vielä pieni ruostevaurio. Ja jarrunperkeleetkin ovat epätasapainossa.
Mikä kumma siinä on, että kun yks laittaa superhyvin alustat ja ovet ja opettelee vielä hitsaamaankin niin sitten huonoa suomea puhuva katsastusäijä löytää sieltä tuommoisen listan valitettavaa.
No, PAKOKAASUTESTI MENI LÄPI PAREMMILLA ARVOILLA KUIN IKINÄ! JESSS! Tunnen oloni melkein luonnonsuojelijaksi, pitäisiköhän painua metikköön halimaan puita.

Hevosrintamalle kuuluu myös hyvää. Elsa näyttää kovasti kiimaa ja Matleenalle löytyi sulhanen vain 20km päästä. Saatoin myös löytää Elsalle liikuttajan, mikä olisikin iso apu. Tiistaina tulee katsomaan tilanteen.. toivottavasti meistä on jotain jäljellä silloin kun maanantaina olisi tarkoitus laittaa tamma puikkoihin ;) Ei ole kuulemma kevyin mahdollinen ajaa. Toivottavasti Anne älyää laitella testamenttia nyt viikonloppuna.

HERRANJUMALA, naapurista kuului äsken laukaus! Mitähän hittoa siellä tapahtui.
Joku punainen auto pihassa, toivottavasti ampuvat rottia mummojen sijaan!