IRC-Galleria

On jo myöhä, kun kävelen kanssasi katuja pitkin syksyisessä säässä. Aurinko on jo laskemassa ja katuvalot alkavat syttyä. Kätesi on kädessäni kiinni otteeni on luja koska tiedän etten näe sinua kuukausiin tämän jälkeen. Vanhempiemme takia emme voi nähdä kovin usein. Vaikka näen sinua harvoin en ikinä miettisi ketään toista tai luopuisi sinusta. Kyyneleet valuvat poskilleni, kun palaan todellisuuteen jossa tiedän etten voi koskaan olla lähelläsi voin vain kuvitella, että suutelisimme tai edes halaisimme, sydämeeni sattuu ja samalla polttaa, kun olen lähelläsi tunnen rakkauden ja tuskan samaa aikaa se sattuu ja syleilee samaa aikaa. Kun viimein huomaat kyyneleeni pyyhit ne sormillasi pois ja halaat minua. Hetkeen en ymmärrä miksi teet näin, miten pystyt, eikö sinua satu niin kuin minuun. Kunnes kuulen sanasi ’’Lähdemme Pariisiin kahdeksi vuodeksi sitä ennen haluan viimeistellä muistosi.’’ Sanat soivat päässäni hetken kunnes halaan sinua lujemmin ja itken enemmän en pysty käsittämään tai ymmärtämään tätä, silmäräpäyksessä elämäni muuttuu täysin. Ja tuska repii sydämeni miljooniksi paloiksi
Saavumme paikkaan missä korkeat tiilitalot ovat ympärillämme, halaat minua ja painat seinää vasten. Nostat kolmella sormella leukani ylöspäin. Minua pelottaa ja itkettää, mutta pystyn pitämään kyyneleet sisälläni. Suljen silmäni, mutta avaan ne, kun tunnen pehmeät huulet huulillani, tämä hetki korjaa rikkoutuneen sydämeni ja kasvattaa sitä. Tunnen vain, että haluan olla lähelläsi nyt ja aina.