Itken koko illan.
Nukahdan itkien.
Itken herätessäkin.
Raahaudun keittiöön.
Kyyneleeni tippuvat lautaselle.
En ole nälkäinen.
Tuntuu kuin olisin kuollut.
Minähän olen.
Jäljelle jäänyt vain kyynelehtivä kuori ruumiistani.
Tälle tuskalle ei loppua näy.
Menen takaisin nukkumaan.
Maailma ei ole minua varten.
Alan yskimään.
Veri pisarat leviävät lakanalleni.
Pyörin ja kouristelen taas kunnes nukahdan.
Onnella ei minua ole siunattu.
Eikä viisaudella kastettu.
Ongelmien ja surun orja olen.
Se vain on kohtaloni.
Minä kurja säälittävä nilviäinen.
Murskaan sydämen kuin paperi pallon.
Revin sen riekaleiksi.
Jäädytän sen.
Miksi ?
Miksi teen aina saman virheen ?
Mikä minua vaivaa ?
Minussa on ongelma.
Tapojensa orja.
Kuollut vaeltaja.
Kuollut....
Kuollut...
Kuollut..
Kuollut.