Puisella penkillä varjoinen hahmo istuu
[Ajatuksia sormiensa välistä kuljettaa]
Kaunista sanojen kultalankaa kehrää.
[Niistä itselleen naamiota ompelee]
Viimeisen askeleen ottaen kohti varjoa isä kuun
[Kultaisen naamion kasvoilleen asettaen todellisuutensa piilottaen]
Tuntematonta kohtaan, ainaisesti hymyillen
[Naamion ikuisen surullisuuden peittäen]
Askeleiden ihmisiä kohti kuljettaen rohkeasti toisia kätellen
[Sisällä suurta pelkoa vastaan taistellen, pelkoa joka vielä naamion rikkoisi.]
Eteen astuen tuo hahmo valkoinen kättään lantioonsa nojaten pienesti hymyillen
[Pelkotilaa maanjäristyksen lailla ravistaen]
Askelia kohti ottaen rauhallisesti kuin tanssien
[Jalkojen pelonlailla taaksepäin kuljettaen naamion kiristyen]
Käden ojentuen kasvoja koskettaen.
[Askelien seinää vasten päätyen.]
Sormien naamion pintaa hellästi silittäen
[Sen pinnan murentuen pölynä pois lentäen]
Viileiden sormien poskea karheaa koskettaen hymynilmestyen
[Silmät pelosta sulkien kehon mutkalle kääntyen.]
Kosketuksen hellän kadoten.
[Silmien avautuen tyhjyyttä nähden.]
Toivoksi sen paljastuen, toivoksi turhuuden
[Toivoksi että jonkun naamion pois ottaen.]