Selailin random blogeja täältä galleriasta. Osa kavereiden, osa täysin tuntemattomien.
Noin 90% blogien sisällöstä (ei kavereiden) on sitä paskaa "Oletko koskaan RASTI SIIHEN FUCKING RUUTUUN?!?!" juttua sitte. Jos ne nyt vaikka unohdetaan. Niitä ei lasketa blogimerkinnäks. Ja kaikki muuti vastaavat ns blogi gallupit ja etenkin biisien sanat. Niitä itekkin syntisenä oon pasteillu, mutta en helvetti niin paljoa sanoja että täytyy selaa pari-kolme sivua alas.
Mut sitte ne todelliset blogimerkinnät (ne 10%), ne... Niistä taas ehkä 70-80% on valittamista. Valittamista surkeesta elämästä. "Yhyy yhyy! Kattokaa mulla vuotaa kyynel! Kaipaan huomiota!" Ehkä se nyt ei ole se galleria missä kannattaa sellasta tavallista teiniangstgootin päivää ruveta kertaamaan. Jos on oikeesti paha olo, ni kannattaa varmaan puhua siitä jollekki suoraan, tai jossei ole mahdollista, ni sitte vaikka ämirkissä tai mesessä. Just niiku se joku tuli mulle avautumaan sen elämästä. (Ok siinäki on virhe avautua täysin tuntemattomalle, mut onneks en oo aina nii kusipää.) Eilen se jutteli taas mulle. Nyt sillä menee jo ihan ok. "Thanks for your support." tuli viel lopuks kiitokseks. Tapanani on olla suora noissa tilanteissa. Ei läikkynyttä maitoa kannata jäädä murehtimaan. On mullekki sattunu elämän aikana ties mitä (jota en avaudu täällä blogissa). Hetken se vituttaa niin maan perkeleesti, mut se menee nopeesti ohi ku vaan ottaa asenteen että oma elämän laatu ei ole kenetäkään muusta kiinni ku omasta itestään. "Nii mut sehä tässä onki, ku oon nii surkee et mun elämä on pilalla. *kyyneltä*" Mitä jos kanavoisit ton surkean elämän miettimisen vaikka elämiseen? Nyt on saakeli kesä ja otetaan rennosti lomat alkaa jne (joillakin loppuu ja duuni alkaa). Ja varmasti helpottaa. Monet tietää, et mulla on muutama asia tällä hetkellä aika fucked up. Mut en ajattele sitä niin. Otan sen jollain tapaa haasteena selvitä. (Eli istun perseelläni tässä sohvalla. Älkää ottako mallia. Se ei kaikilta silti luonnistu.)
Ainaki musta elämä olis helvetin tylsää jos kaikki meni kokajan putkeen. "Mutku mulla menee kokoajan perseelleen." Okei niitä on aikoja kun sillai tapahtuu, mut tarkisteleppa tarkemmin. Ei se ole koko aikaa paskaa. Jos vastaan väität... En tiedä onko huonompaa valhetta koskaan kuultu...
Sitte noi loput blogimerkinnät. Jees. *peukut pystyyn*
Ne kertoo mitä on kaverille tapahtunu lähiaikoina tai miten ylipäätänsä menee. Yleensä jollain tapaa hauskasti kerrottuna vielä, ni jaksaa lukea loppuun. Siks ite kirjotainki normaalist lyhyitä merkintöjä, ku eihä näitä kukaan muuten lukis loppuun. Rutger Hauer on muuten kova mies. Ja sitten on myös niitä merkintöjä joissa joku on oikeesti löytäny jonkun kiinnostavan sivuston. Itse voisin vaikka pasteta tähän linkin joka sai mun hermot sut riekaleiks, ku jotkut väittää nyt että tämä Lordi on itse saatana. Puh pah. Ei se ole jumala eikä saatana. Se on bändi. Tai näin mulle joku sen joskus kerto. Aluks kyllä luulin vaan sitä keulahahmoa Lordiks, mut näin olen nyt kuullu. Enivei linkki: http://www.sunpoint.net/~patato/kirje385.html Ei helvetti näin. Tietääkö joku mitään keinoa millä noille selittää että se on metallia/hard rockia? Ei mitään uuden uskonnon julistamista tai saatanan palvontaa, ei edes satanismiä. Mut hyvä et se voitto nyt vihdoin tuli. Harmi et toi biisi kulutetaan varmasti loppuun. Biisi on ok, mut kauan jaksan kuunnella sitä? Dunno.
Joo mut meinaa lähtee tää aukominen lapasista.
Nii ja sit on tälläsiä blogeja jossa kritisoidaa muita. ;P Onneks kriitikoita ei pahemmin palkita millään palkinnoilla.
Mua saa kuitenki kritisoida. Siitä vaan. Mielipiteistähän ei voi kuin kiistellä.
Tiedätkö kuka on muuten kova mies? ;)