IRC-Galleria

ei vidduu. D: Heräsin äsken niin vitun ahdistavasta painajaisesta, että tulin siihen tulokseen, etten enää halua/voi nukkua.

Edit. Luin ton kerran läpi, eikä siitä ulkopuolisen silmin saa ehkä kovin ahdistavaa kuvaa, mutta yrittäkää miettiä samaa tapahtumaa irl...

En saa unesta (enkä haluakkaan) juurikaan järkevää tarinaa ja sekös vain ahdistaa enemmän... Uni muistutti jotain sairasta selviytymispeliä, jossa mä oon yksin, enkä voi tehdä mitään. Oon yksin mua paljon vahvempaa miestä vastaan, jolla on vielä veitsi...

Paniikissa kysyin, mitä se halus ja niin koomiselta kuin se ehkä kuulostaakin näin sanottuna, se halus musta sellaisen naisen, kuin se haluais.. jokaista piirrettä myöten.

Valeheräsin (alan jo NIIIN vihata tota), ja kerroin äidilleni (unessa siis, mutta kuvittelin heränneeni), miten mies sanoi tappavansa mut siksi, koska en tyydytä sen tarpeita, kuin naisen pitää. Rupesin myös avautumaan enemmän painajaisteni luonteesta, mutta sitten se painajainen jatkui....

Lähdin juoksemaan miestä pakoon ja jostain hienosta syystä menin autoon piiloon, muuta kuin ei ollut tarjolla. Ja voitte vain kuvitella, miten hienoa on yrittää piileskellä unessa, koska unessahan ei voi kauaa olla tekemättä mitään - jotain pitää aina olla menossa.

... Löysin veitsen (ja ruumiin, jäi vähän epäselväksi) lattialta, sitten se jo löysikin mut. Valeheräsin taas, koska yritin herättää itseni pakolla tästä painajaisten kierteestä.

Viimeinen vaihe oli ahdistavin, koska se tosiaan muistutti tietokoneella pelattavaa peliä. Jos teen väärän siirron - se on pelin loppu. Tässä tapauksessa mun piti tappaa toinen miehistä ja sen jälkeen tappaa viimeinen, joka menee vartijamaisesti ympyrää tietyssä paikassa, jolloin se häipyy hetkellisesti myös näkyvistä. Jos vartija huomaa, että olen vielä elossa, mun ainoa ase on surkea veitsi...

Jossakin tota piinaavaa vaihetta heräsin. Sitten olin täysin liikkumatta paikallaan ainakin 15 min. Kuvittelin ensin kellon olevan vain 03.35 (tai niin ainakin luulin ensin nähneeni), mutta vartin päästä katoin kelloa uudestaan ja se olikin jo ton verran.

Tässä nyt sitten tärisen ja paranoidisti katon välillä kaikille sivuille, ettei mua yllätetä ja säpäsähdän aina, kun kämppis kääntää kylkeä. Tää uni pelotti siksi, koska jouduin pelkäämään oikeasti henkeni edestä, eikä uni lopunut silloin, kun halusin. Kuvittelin lisäksi heränneeni monesti ja "herätessäni" keskustelin asiasta normaalisti äidin kanssa. Kun mukava, rauhallinen asia muuttuu unessa painajaiseksi, se iskee.

Mua ei oo ikinä yritetty tappaa unessa veitsellä - kaikki on aina ollu iloisen tuntematonta. Samalla jouduin unessa itsekin tappajan rooliin... joskaan siinä onnistumatta. Onneksi uni kuitenkin loppui kesken, varmaan just sen toimettomuuteni takia.

... Pitkästä aikaa, kun haluaisin avautua jollekkin, ketään ei oo paikalla. ;_; Enkä uskalla nukahtaakkaan, koska ei oo eka kerta, että mun uni jatkuu samasta kohdasta, mihin jäikin.