Minä tahdon Orivedelle. Minulla on ikävä Katria, Sussua, Ailaa ja kaikkia muitakin opistohörhöjä. Siellä on sentään kavereita. Minulla on tylsää ja hakkaan kohta päätäni seinään niin kuin Harry Potter Potter Puppet Palsissa. Ja huomenna on kisakokous, jonne en tahtoisi mennä ja yritän tässä uskotella itselleni, että siellä ei käy kuinkaan ja että siellä ei edes ole tylsää. Nämä kisat ovat kyllä viimeinen asia, jonka eteen partiossa jotain teen. Sitten en enää lupaudu MIHINKÄÄN. Turha kysyä. Piste.
Toinen asia, joka ärsyttää on se, että äiti ja iskä ei tajua, ettei ole normaalia, ettei koira syö kunnolla moneen viikkoon ja alkaa sitten oksennella. Mä haluaisin viedä Tiukun lääkäriin maanantaina, mutta voi olla, etten pysty sitä viemään.
Ja kolmanneksi. En saa kirjoitettua kotona.
Neljänneksi. Kotona ei ole mitään tekemistä. Kaikilla minun kavereilla täällä on elämä. (Niitä on ehkä kaksi.) Minua huvittaisi olla sosiaalinen ja nähdä ihmisiä mutta ihmiset eivät selvästikään halua nähdä ihmisiä.
Viidenneksi. Mun pitäisi ilmeisesti joko tutkituttaa pääni tai kasvaa aikuiseksi. Mieluiten molemmat. Olisi edes joku järkevä unelma, mutta kun ei ole edes sitä.
Lepakot lähti tornista tasan ja nyt.