IRC-Galleria

Päätin tässä illan ratoksi tehdä listan kaikista typeristä asioista, joita haluan tehdä. Tässä ei siis ole tarkoitus olla mitään järkeä. Ihan vain typeryyttä. :D

1. Kodittomuus-missio
2. Monia öitä taivasalla
3. Jäädä kylpylään sulkemisajan jälkeen
4. Nukkua kylpyammeessa, siis viedä sinne patjan, peiton ja tyynyn
5. Puhallella paljon saippuakuplia
6. Opetella polttamaan piippua
7. Uida saareen, rakentaa sinne majan ja asua siellä jonkin aikaa
8. Nukkua autiotalossa
9. Viedä ison kasan kenkiä kierrätyskeskukseen
10. Matkustella junilla ristiin rastiin
11. Lentokyky
12. Viedä lentokoneeseen käsimatkatavaroina laukun, jonka sisällä on tuhansia laukkuja ja nähdä, ottaako lentöyhtiö sen vittuiluna, koska jokaisella matkustajalla saisi periaatteessa olla käsimatkatavaroina vain yksi laukku
13. Laskea koskea kumiveneellä
14. Seinäkiipeillä
15. Kokeilla parkouria
16. Opetella tekemään hyvää kiinalaista ruokaa
17. Kävellä koko kesä ilman kenkiä
18. Pyytää tuntematonta ihmistä kahville tai teelle
19. Opetella kävelemään käsilläni
20. Matkustella yksin
21. Opetella haltiakieltä
22. Juoda absinttia ja nähdä vihreitä keijuja
23. Kirjoittaa jonkun julistuksen, ja levitellä niitä kaikkialle
24. Erakoitua metsään, mieluusti luolaan
25. Kierrellä talosta taloon kysellen, pääsisikö jossain mahdollisesti saunaan
26. Käydä vielä kerran lapsuuteni ajan jokiseikkailulla
27. Pelata lautapelejä vuorokauden putkeen
28. Käydä kemin lumilinnassa
29. Soittaa yleisöpuhelimeen ja kuunnella vastaako kukaan
30. Asua maakellarissa

Se oli virkistävää. :D

Tylsää, niin tylsää on Kaisalla tylsää.

Omituisilla sukulaisillanikin on ilmeisesti melko tylsää. Tätini on jostain syystä keksinyt, etten kunnioita vanhempiani, koska olen muuttanut virallisesti pois niiden työtä, enkä aio muuttaa sinne takaisin. En oikein ymmärrä, miksi sukulaiseni eivät voi soittaa suoraan mulle, jos on jotain valittamista. Enkä myöskään ymmärrä, miksi mun vanhemmille valehdellaan mun tekemisistä. Mun ei ensiksikään ole pakko kertoa niille kaikkea, eivätkä ne halua tietääkään kaikkea. (Ja näin sivumennen sanoen eivät saa koskaan tietääkään IHAN kaikkea.)

Tänään minulla on ollut vuosituhannen apatiavitutus. Mikään ei huvita. Mitään ei jaksa. Mihinkään ei pysty. Haluaa vaan nukkua pahan maailman pois kokonaan.

Tieto ja tiedon jakaminen on jännä. Niin monesti kuvittelee tilanteen, mutta sitten se meneekin toisin ja silti ihan hyvin. Sopeutua nyt vaan sitten tähän pienen ihmisen. Muutamana aamuna vielä herää ajatellen: "Ei ole enää salaisuuksia minulla", ja sitten se menee ohi.

Nyt musta sitten tuli Zwergzebu. Pitäisi vielä laittaa tänne hehkeä kuva sen eläimen perseestä. :D

Etsin lippua uudelle
Kuumatkalle
pois Maasta.
Myy se minulle
myy niin ei tarvitse mennä pummilla.

-Zwergzebu

Rakastan tuota biisiä. Siitä tulee uusi elämänohjeeni. Olenhan minä sitä jo pitkään rakastanut, mutta nyt on jotenkin pysyvä rakkaus kehittynyt, koska sielussa helää halu elää.

Reissu oli loistava. Koneessa sattui korviin jälleen tuhannesti paljon, mutta se oli sen arvoista. Nukuttiin Ailan kanssa PALJON kotiinpaluun jälkeen. Ensin yhdestä seitsemään ja sitten puoli kymmenestä puoli kymmeneen. Roolipelintäyteinen yö rautatieasemalla ja lentokenttähäröilyt eivät oikein käyneet unesta. Kiitos Bremenille, että kesti meidän hullua nelikkoa ja kiitos rakkaille, että lähtivät. Lisää reissusta ehkä myöhemmin. Nyt tahtoo kirjoittaa hän. Ai niin! Löysin Bremenistä eläimen nimeltä Zwergzebu. Siitä tulee ehkä mun uusi nickini ja toteemielämeni. Asia jääköön harkintaan.

Huomenna Saksaan. Vähän jännittää lento, mutta eiköhän se siitä kun saa pitää sissoa kädestä, ettei pelota liikaa. :D

Olisi bileet, mutta mää vaan istun täällä ja nörään. Mun juhlafiilis nieltiin justiin, ei mistään niin erityisestä syystä sinänsä, mutta nieltiinpä vaan. Olo on melkoisen NÄH. Yritän vaan ajatella sitä, miten onnistunut ja hauska päivä tänään olikaan noin muuten. Kiitokset siitä sissolle, äiskälle ja isukille <3 Ja myös teatterilinjalle ja Saiturille. :)

Okei. Tämä pelko saa joitain ihan uusia mittasuhteita. Mun tekisi suunnilleen mieli hypätä vieressä istuvan Katrin syliin, koska mua vaan pelottaa niin paljon. En oikeastaan uskalla edes nousta tästä tuolista. Yritän vaan kuunnella Martikaista, että pelottaisi vähemmän, mutta en pysty keskittymään mihinkään, kun vaan tärisen ja tärisen. Taidanpa lopettaa niiden kirjojen lukemisen tähän paikkaan. Toisaalta mua tosin pelottaa sekin, että ne jäävät vainoamaan mua jos en lue niitä.

Niissä siis tulee maailmanloppu, ja niissä kerätään kahdeksankymmentä ihmistä sukkulaan, joka on täytetty alkeellisella horrostekniikalla. Kapselit, joihin ihmiset ahdetaan, ovat pieniä ja ne ovat päällekkäin. Horrostekniikka pysäyttää ihmisen sydämen ja aivot, mutta yhden matkustajan aivot eivät sammu. Maapallo hajoaa kolmeksi kappaleeksi asteroidin törmäyksen myötä.

Kaikki tämä pelottaa ehkäpä ihan inhimillisestä syystä. Tosin se on vaan kirja. Minun pitäisi kaiken järjen mukaan olla kyvykäs liikkumaan, aikuisen ihmisen. Mutta ei, minä vaan pelkään ja tärisen.