IRC-Galleria

Menen tietokoneelle istumaan ja tekemään päätöksiä jatko-opintojen suhteen. Laitan mesen päälle ja alan selailla netti sivuja. Huomaan Antin kirjautuvan sisään. Tervehdin ja kyselen kuulumisia. Antille kuuluu huonoa. Hänet on taas jätetty. Kerron omista suunnitelmistani, päätöksistäni opintojen suhteen ja muutostani varkauteen Jessen luokse. Tajuan nopeasti ettei Antti halua minun muuttavan minnekkään. Hän rakastaa minua vieläkin. Kirjoitan "Tiedän että rakastat minua vieläkin, mutta minä jatkan elämääni eteenpäin ja toivon että sinäkin. Muutan pois ja aloitan uuden elämän paikkakunnalla jossa kukaan ei tunne minua". Arvelen, ettei Antti halua minun aloittavan alusta. Päätän vielä kirjoittaa "Mutta en aio koskaan unohtaa sinua. Olet minulle hyvin rakas. Ystävänä. Kyllä minäkin rakastan sinua vielä, mutten voi jäädä paikoilleni seisomaan. Olen pahoillani Antti. Ei vain tunnu oikealta jäädä paikoilleen. Ainakaan tänne. Täällä on liikaa huonoja muistoja. aivan liian huonoja minulle. Tiedät ongelman, joten toivon että päästät irti". Kirjaudun ulos ja siirryn huoneeseeni itkemään. Ajatella. Antti on vieläkin rakastunut minuun.
Olen nukahtanut, enkä kuullut puhelintani. Ajettelen sen kumminkin olleen Jesse, joka on huolissaan voinnistani. Lapsen voinnista. Äiti, Jesse ja bestikseni Minttu tievät minun olevan raskaana. Katson puhelintani ja hämmästyn soittajan ollessa Antti. Vastaamattomia puheluita on 35 ja viestäjä 15. Yhdessä viestissä lukee "Rakastan sinua, enkä halua taas menettää sinua. Älä muuta, ole kiltti. Murrat minut, jos lähdet. En halua sitä. En todellakaan. Ole kiltti, älä mene.".
Laitan Jesselle viestin jossa ilmoitan kertovani Antille miksi muutan. Kirjoitan Antille viestin "Olen pahoillani, mutta on pakko. Olen raskaana. Jesselle. Nyt tiedät miksi lähden.". Antti vastaa nopeasti. "Et voi olla tosissasi! Sano minulle että tämä on vain unta.". En vastaa enää Antille. Heitän puhelimen sängylle ja aloitan muuttolaatikoiden pakkaamisen.
*********************
Nousen nyyhkyttäen linja-autoon. Äkkiä takaani kuuluu ääni, jota olen rakastanutaina. Hän nousee linja-autoon, maksaa lipun ja kävelee vierelleni. Hän istuutuu alas kysymättä lupaa. Hän kysyy <<Miksi?<<. Katson häneen ja sanon hiljaisella äänellä <<En voi muutakaan. En tunne ketään Varkaudesta kuten Joensuusta. Olen pahoillani. Oikeesti. Sori.<<. Käännän katseeni ettei Jesse näe kyyneleitä joita alkaa valua pitkin poskiani. Alkaa hetken hiljaisuus. Radiosta kuuluu Olavi Uusivirran kappale On niin helppoo olla onnellinen. Kohta Jesse avaa suunsa kysyäkseen miten käy meidän lapsen. Mietin mitä sanoisin. Olin ajatellut aborttia, mutta se olisi liian rankka kokemus. Sanon <<Pidon sen, mutta en ole varma...<< Ääneni pettää. Jesse halaa minua. Se tekee vain suuremman viillon sydämeeni. Päätän kertoa totuuden mielen muutokseeni. <<Rakastan vieläkin Anttia. Olen pahoillani. Toivottavasti annat anteeksi minulle.<< Jesse katsoo hiljaisena eteensä loppu matkan Joensuuhun. Mietin mitä osaisin sanoa Jesselle, mutta hän kerkeää ensin. <<Haluan tietää miksi sinä rakastat sitä hissukkaa vieläkin.<< En osannut kertoa miksi, joten sanon <<Yritän unohtaa hänet, mutta se ei vain onnistu näin lähellä Heinävettä.<< Taas hetken hiljaisuus. Ilman varoituksen sanaa Jesse sanoo <<Jos sinä muutat Joensuuhun niin minä muutan sinun kanssasi.<< Katson häneen suurin silmin. Aivan kuin hän osaisi lukea ajatukseni kun nyökkää myöntävästi. Olen pakahtua onnesta. Mielialani koheni kummasti Jessen sanojen jälkeen.
*********************
Olemme jo melkein Joensuussa, kun Jessen puhelin soi MINUN taskussa. Mietin miten se on sinne joutunut ja muistan laittaneeni sen taskuuni, kun riitelimme Jessen kanssa ja juoksin ulos kämpästämme. Jesse nukkuu olkaani vasten, joten kaivan puhelimen taskustani ja katson kuka soittaa. Näytössä vilkkuu minulle tuntematon numero. Vastaan puhelimeen ja kuulen oudon naisen äänen lepertelevän puhelimen toisessa päässä. Tönäisen Jesseä, että hän heräisi. Unisenä hän sopertaa jotain säikähdyksestä. Ojennan hänelle puhelimen ja kysyn <<Kuka helvetti on tämä likka?<< Jesse ottaa puhelimen ja kuuntelee hetken. Hän sulkee puhelun ja sanoo <<Hän on exäni, joka on vieläkin perääni.<< Otin Jessen puhelimen ja näppäilin sen likan numeron omaan puhelimeeni ja painoin vihreää luuria. Kuulen muutaman piippauksen ennen kuin hän vastaa. Sanon <<Voisitko jättää jessen rauhaan? Hän on varattu isolla v:llä<< Suljen puhelimen. Jesse katsoo minua ihmeissään ja sanoo <<Miten sinä uskalsit tehdä noin?<< Olen hiljaa ainakin 5 minuuttia, jonka jälkeen juoksen ulos linja-autosta ja heitin ylen. Jesse tulee perässäni ja kysyy hätääntyneenä <<Mikä sinulle tuli?<< Katson häntä silmiin ja sanon <<En ole aivan varma. Ehkä se on tätä pahoinvointia, joka kuuluu asiaan.<< Jesse katsoo minua säälivasti ja ottaa minut lämpimään syleilyyn. Linja-auto kuski on tuonut tavaramme autosta ja kaartaa jo kaukana poissa.
**********************
Istun yksin yhteisessä kodissamme. Jesse on lähtenyt viikonlopuksi Heinävedelle ja tulee vasta myöhään illalla. Joensuun yöelämään en jaksa lähteä. Havahdun ajatuksistani ovikelloon. Hiippailen hiljaa ovelle ja kurkistan ovisilmästä. Käytävässä on pimeää. Avaan oven ja yllätyn nähdessäni vanhan ystäväni Samun seisovan siinä edessäni. Huomaan kysyväni <<Mitä sinä täällä teet?<< Hän vastaa <<Se on siis totta. Sinä olet todellakin muuttanut tänne. Samu halaa minua lujasti ja päästettyään irti hän sanoo <<Meinasitko pyytää minua sisään.<< Olen vieläkin niin hämmentynyt etten ollut itse tajunnut pyytää häntä sisään. Sanon <<Tottakai pyydän. Haluatko vaikka kahvia?<< Samu alkaa heti kyselemään kuulumisiani ja miksi olen muuttanut tänne.
**********************
Pitkän juttu tuokion jälkeen ovi käy ja Jesse saapuu. Esittelen heidät toisilleen ja sanon Samulle olevani väsynyt ja meneväni nukkumaan. Suukotan Jesseä ja sanon Samulle, että soittelee minulle huomenna.


~~~~~~~~~~ HUOMATKAA.. TÄÄ ON FIKTIOTA!!!! ~~~~~~~~~~~~~~~~