Olipa kerran vanhainkoti. Siellä asustivat Ville ja Veera, molemmat yli 80 v. vanhuksia. He viettivät paljon aikaa yhdessä ja viimein rakastuivat.
Eräänä päivänä Ville sanoi: "Minä tiedän, että enää emme voi rakastella tässä iässä, mutta jos otan penikseni esille niin voisitko pidellä sitä ihan vaan vaikka kädessä?" Veera ajatteli, että eihän siinä mitään pahaa ole ja suostui pyyntöön.
Niinpä sen jälkeen heidät nähtiin usein istumassa vanhainkodin pihalla olevan pienen romanttisen lammen äärellä ja Veeralla oli Villen penis kädessään.
Yhtenä päivänä Ville ei ilmaantunutkaan heidän yhteiselle tapaamispaikalleen. Veera huolestui ja alkoi etsiä Villeä. Viimein hän löysi Villen istumassa erään puun alla toisen vanhan rouvan kanssa ja rouvalla oli Villen penis kädessään.
Veera meni heidän luokseen ja kirkui tuohtuneena Villelle: "Olemme olleet yhdessä jo puoli vuotta ja meillä on ollut niin ihanaa. Mitä hänellä muka on sellaista mitä minulla ei ole?"
Villelle tuli pieni hymy huulille ja hän vastasi: "Parkinsonin tauti!"