IRC-Galleria

"Mä olen kulkuripoika ja tietäni kuljen
kunnes joskus kuolen pois,
kauniita tyttöjä syliini suljen,
elää en toisin mä vois."

Savuke - puoliksi palanut,
tuhkakupin reunalla savuaa.
Hiljaa ilmavirrassa,
kohti kattoa savu kohoaa.

Ympärillä musiikki luo tunnelmaa.
Hiljainen mies ei rytmiä edes huomaa.

On vaipunut ajatuksiinsa
joissa pyörivät vanhat muistot.
Osa hyviä, osa huonoja -
joita ei tahtoisi edes muistaa.

Ulkona sade hakkaa pisaroillaan katukivetystä,
ja kostuessaan saa ne kiiltelemään.
Ohikulkevat ihmiset ovat suojautuneet
sateenvarjojensa alle...

Tupakka palaa loppuun,
ja kahvi kupissa haalenee.
Mies vain tuijottaa ulos,
ja antaa kyynelten kuivua...

...mihinkään ei ole kiirettä.

Kirjoitin susta kauniin runon,
mutten koskaan saanut kerrottua sitä sulle.

Mietin vain itsekseni -
se on ehkä tärkeempi mulle...

Sain hetkeksi sut viereeni,
sen aika olisi ollut silloin.

Hukkasin sut läheltäni,
eikä sillä enään ole merkitystä...

Mietin taas hiljaa itsekseni,
miksei mikään tunnu miltään.

Mietin, miksei missään tunnu miltään,
ei kenenkään kanssa, eikä mitenkään päin.

Mietin miksei kaatumaisillaan olevat seinät
kuitenkaan ota kaatuakseen.

Mietin, mietin ja mietin...monta pitkää päivää,
monta unetonta ja kyyneleiden täyteistä yötä...

...kunnes vihdoin tulee päivä. Päivä jolloin kasvoillani
pilkahtaa hymyn väre. Väre joka herättää
toivon sisälläni.
*
*
*
Tiesin ettet jaksaisi kauaa, jaksoit kuitenkin tarpeeksi
kauan...nyt tarvitsen vain ilmaa siipien alle.

Kiitos...

"Mä en tiedä mitä teen,
olosuhteet minut saivat vangikseen.
Mä en tiedä mitä teen,
olen nyt jo turtunut tuskan tunteeseen."

kuu valaisee pimeyteen
luo varjot huoneeseen
en unta saa
sua vain aattelen
ikävää, kipeää kannan sisälläin
sinut kadotin, yöhön vajosin
miestä kaipaavaa vain muistot lohduttaa

mä putoan, uniin kauneimpiin
hetkiin menneisiin
kun kanssas olla sain
taas katoan, öisiin maisemiin
päiviin eilisiin, yhteisiin unelmiin
mä putoan

yö tummentuu, sammuu kuu
mielessäni nään
kun ääriviivas piirtyy pimeään
kuin hymyillen, hyväillen oisit sylissäin
sinut kadotin, yöhön vajosin
miestä kaipaavaa vain muistot lohduttaa

Kaukaa parempi on joskus nähdä lähelle
Vain silloin huomaa jos ei oo myöhäistä

Matka voi olla pitkä ja vaikeeta on nauttii siitä
Mut ehkä juuri silloin ottaa kaaos oikeen muodon

Tahdon sun sen tietävän, etten milloinkaan
Itsestäänselvyydeksi oo luullut mitään kallista

Helmen hukatakseen tuonne hiekkalaatikkoon
On oltava tyhmä tai sitten oikeessa

Ensin on helppo luulla ettei ne ehdy kuitenkaan
Temppu lienee siinä kuinka tuntee mistä tuulee

Vaikee uskoo itsekään missä nyt ollaan
Mut luulen et me saadaan vielä löytää tästä tarkoitus

Usko mua, mä tunnen sun matkas tarkalleen
Pelastus on siellä missä hautaat turhan taakan

Polta hiljaa kynttilää meidän muistolle
Anna liekin kertoo että toivon meille vain rauhaa