Hän äskön oli täällä. Istuimme vierekkäin
ja kädet, silmät, hiukset nuo tutut siinä näin.
Hän äskön oli täällä, kuin aina ennenkin.
Puhuimme niitä näitä. Niin häntä rakastin.
Hän äskön oli täällä. Jäi varjo ikkunaan.
Nyt kaikkialta etsin vain hänen kasvojaan.
Sä lähdit aamulla.
Et kertonut, minne.
Tähdeksikö asetuit, vai
tuulenako kuiskaat puissa?
Vai oliko se häikäisevä aalto,
jonka rannalla näin?
Vaan kun kuuntelen tarkoin,
sinä sittenkin kerrot:
- Teihin jäin.
Ikävöin sinua, Äiti niin paljon. Aikasi ei ollut vielä.