Muistikuvat huomisen täällä yksinään mä nään,
tuli polttaa jalkojani en viivy pidempään,
on kaikki sumuista ja vaikeaa,
ei edes ihmismieli pysty tajuumaan.
Kun kaikki on liikaa, eikä silmät väsyneet näe pohjaan,
se sielun hauraan vangitsee,
pyytämättään heikoinmanki karaisee.
Tunnit niin ku hiekka tiimalasin hiljaa valuu pois,
tunnit muuttuu vuosiksi,
kuin ikuisuus se ois,
taas kaikki on sumuista ja vaikeaa
ei edes ihmismieli pysty tajumaan.
Kun kaikki on liikaa, eikä silmät väsyneet näe pohjaan,
se sielun hauraan vangitsee,
pyytämättään heikoinmanki karaisee.
Epätoivo pitää otteessa,
kasvot vieraat pintaan heijastaa,
sielun hauraan kiinni saa.
Kun kaikki on liikaa, eikä silmät väsyneet näe pohjaan,
se sielun hauraan vangitsee,
pyytämättään heikoinmanki karaisee.