Etkä varmaan jaksa sinäkään
Ei siitä muuta käteen jääkään
vain tylsää puukkoa selkään
Tahdon kellumaan
sinun tajuntasi virtaan
Sun kuuman veren biittiin
pyhään bureeniin
kuin popniittiin
silmieni väliin
Antaa olla, ohh-la-la-la-la
kukkona tunkiolla taisteltiin
antaa arpisten haavojen olla
ja maailmaan suureen
lennä, lennä lailla leppäkertun
huolta vailla lennä ison kiven juureen
Antaa menneen olla,
sillä tie on meille avoin
ja me mentiin sitä jäätynein jaloin
Mua väsyttää, en jaksa enää
näitä sanoja, jotka viiltää
Nolla nollaan tää peli vihelletään
sateen jälkeen taas kaikki kiiltää
En vähempää
tahdon vain kaiken tai ei mitään
ja sen kaiken minä sinussa nään
ei tarvitse muuta käteen jäädäkään
kuin pala hyvää elämää
Sinusta osuus on mulle minun koko totuus
Sun kuuman veren biittiin...
Antaa olla...
Tahdon itseni sulle antaa
ja hiljaisin siivin kantaa
sade lakaisee turhat roskat pois
Näytät niin kauniilta kuin olla vois
Antaa olla...
Lopetetaanko jo sota tää?
En ilman sua voisi kuitenkaan elää.