Maailmanrauhassa
liikaa vaihtelua,
värähtelyä
väärään suuntaan,
enkä edes tahdo enää
saada siitä kiinni,
lasken käsistäni aseet,
joilla taistelin
ja tietä tein,
se oli aina almost there
eli vaan melkein.
Väärässä ajassa
ei voi ottaa askeltakaan,
ei juosta, pitää kiinni
tai pysyä paikallaan,
on vaan loputtomasti
alastomia ihoja,
hyväksymättömiä huokosia,
jotka ei osaa rakastaa
enää edes itseään.
03/19