IRC-Galleria

Mä olen enää vain ääriviivojeni mittainen, en enää ikinä yhtään vähempää. Enää en kutistu ja lakkaa olemasta, aina on varaa menettää muut kuin itsensä. Sen jos hukkaa, ei jää jäljelle mitään.

Kikatusta ja juhlintaa

Ämpärillinen älykkyyttä
Ruokalusikallinen ennakkoluulottomuutta ja empatiaa
Hyppysellinen kiukkua ja kiroilua
3tl kirjan sivujen kahinaa
Kuusi kauhallista kirjoittamista ja pohdintaa
3dl kikatusta ja juhlintaa
Litra leikkimielisyyttä ja sekopäisyyttä
1 sisäinen lapsi.

Pistetään mixeriin ja sheikataan hellästi hymy huulilla tanssien.
Nautitaan raakana ja arvostaen.

Ilman siipiä
lentämässä etelään,
sulat revittyinä
irti yksitellen,
ripoteltu pimeään.
Lentomatkan pituus,
mitattu sielun sävelinä,
kuljettuna polkuna,
on joku hätänä.
Loputon tyhjyys,
typeryys,
tyyneydestä muisto.
Pimeä hiljaisuus,
todellisuus kaikonnut,
riekaleita siellä täällä hajallaan,
mistä alkoi toden pelko,
mikä suisti radaltaan.
Tämäkö se on
enkeleiden hautausmaa,
jossa aina joku meistä
hengiltä haudataan.
08/18

*****

Täällä pimeässä
katson kaiken läpi,
sokeana tutkailen,
en katso ketään kohti.
Tuntuu ei miltään
eikä mistään kiinni saa,
karkuun juoksevat askeleet
ennen kuin maa alta katoaa.

Kävelen yhä lujempaa,
pakenen,
jos pääsisin karkuun,
tätä tyhjyyttä täällä,
itseäni ja sitä kaikkea,
jota sisälläni kannan.
Tyhjäksi tauluksi
maalasin minäni eilen,
maalasin tänään.

Haamuja, kummituksia,
mustaa maalia,
seiniltä revityt taulut,
ne lattialle lentäneet,
levinneet kehysten sirpaleet,
mustan mekon päälle pukeneena
voi käydä vaatteet päällä suihkussa,
vuolaina tulvivat kyyneleet
kilpaa veden kanssa juoksee
eikä yksikään niistä koskaan kerro
mitä vittua ne tänään suunnittelee.
08/18

******

Helpompi
on yli mennä
kuolleista
kuin elävistä,
iloisissa muistoissa
parempi kuin
repivissä kyynelissä.
Haamukipuna
raajan kohdalla,
samaa hautaa kaivaa
päivästä päivään
vakava haudankaivaja,
viiltävä tuska
päivätöinään.
Laskee portit kiinni,
lukkoon laukaisee ja
pitää huolen siitä,
ettei niistä
enää kukaan elävä
koskaan läpi mee.
07/18


******

Illan hämärässä,
hiljaisuudesta käsin,
jahtaan kummitusta
enkä kiinni saa,
en ajatustakaan,
eihän sitä kai
ole olemassakaan,
vain jalanjäljet pimeässä,
lattiassa reikä.

Aamun sarastuksessa,
kuiskauksessa tuulen,
jahtaan kummitusta,
pyyhin jalanjälkiä,
en henkeä saa,
koska reikä
alla jalkojen on
kummituksen muotoinen
ja minut nielaisee.
07/18

Voin teeskennellä
hymyä tänään,
kuten eilenkin
tai toissapäivänä,
jonain niistä päivistä,
jolloin jätin taas syömättä
jokapäiväisen leipäni
tunnepaaston aikaan.

Voin näytellä
iloa huomenna,
kuten pitääkin
tai toivotaan,
jotain niistä tunteista,
jotka täällä sallitaan,
tai ihan vahingossa
niiata väärään suuntaan.

Voin piirtää
kartalle ääriviivani,
maailman tallottavaksi
aina uudelleen,
antaa hyvälle kaikkeni,
tai kumittaa kaiken
pois näkyviltä,
haudata sysipimeään.

Voin pyytää
anteeksi olemassaoloni,
suuret synnit,
pienet virheeni,
lakata tekemästä,
olla hiljaa ja hengittämättä,
lipua sormien välistä
kohti kaukaisinta rantaa.

Mutten silti
voi lakata olemasta,
haudata kaikkia haavoja,
en repiä kaikuja palasiksi
tai sitä, joka niistä
muistuttaa,
sydänverestä vuotaa
esiin vahingossa.

Vääränlainen,
viallinen,
yhä vieläkin,
jalat katkottuina juoksen
ottamaan kopin,
irti leikatuilla käsillä,
ehkä joskus opin.

Ei pelolle
saa antaa valtaa,
vaikka sitä ruokitaan,
pitää hymyillä hiljaa
samalla,
kun sirottelee
haavoihin suolaa.
Tequila.
07/18

********

Uskossani horjumaton,
Jumalan vihreässä sylissä
kuuntelen enkeleiden
siipien lepatusta,
kun anelen syntini anteeksi
taivas kotini kattona.

Toivossani vankkumaton,
repivien kipujen keskellä
nojaan uuteen
alkavaan huomiseen,
kun katselen taaksepäin
jalkojeni käveltyjä jälkiä.

Rakkaudessani loppumaton,
maailman myrskyjen silmässä
löydän tyyneyteni sieltä
minne usko lapsuuden
kylvettiin silloin, kun
ensi kertaa särjyttiin.
07/18