IRC-Galleria

Ilman siipiä
lentämässä etelään,
sulat revittyinä
irti yksitellen,
ripoteltu pimeään.
Lentomatkan pituus,
mitattu sielun sävelinä,
kuljettuna polkuna,
on joku hätänä.
Loputon tyhjyys,
typeryys,
tyyneydestä muisto.
Pimeä hiljaisuus,
todellisuus kaikonnut,
riekaleita siellä täällä hajallaan,
mistä alkoi toden pelko,
mikä suisti radaltaan.
Tämäkö se on
enkeleiden hautausmaa,
jossa aina joku meistä
hengiltä haudataan.
08/18

*****

Täällä pimeässä
katson kaiken läpi,
sokeana tutkailen,
en katso ketään kohti.
Tuntuu ei miltään
eikä mistään kiinni saa,
karkuun juoksevat askeleet
ennen kuin maa alta katoaa.

Kävelen yhä lujempaa,
pakenen,
jos pääsisin karkuun,
tätä tyhjyyttä täällä,
itseäni ja sitä kaikkea,
jota sisälläni kannan.
Tyhjäksi tauluksi
maalasin minäni eilen,
maalasin tänään.

Haamuja, kummituksia,
mustaa maalia,
seiniltä revityt taulut,
ne lattialle lentäneet,
levinneet kehysten sirpaleet,
mustan mekon päälle pukeneena
voi käydä vaatteet päällä suihkussa,
vuolaina tulvivat kyyneleet
kilpaa veden kanssa juoksee
eikä yksikään niistä koskaan kerro
mitä vittua ne tänään suunnittelee.
08/18

******

Helpompi
on yli mennä
kuolleista
kuin elävistä,
iloisissa muistoissa
parempi kuin
repivissä kyynelissä.
Haamukipuna
raajan kohdalla,
samaa hautaa kaivaa
päivästä päivään
vakava haudankaivaja,
viiltävä tuska
päivätöinään.
Laskee portit kiinni,
lukkoon laukaisee ja
pitää huolen siitä,
ettei niistä
enää kukaan elävä
koskaan läpi mee.
07/18


******

Illan hämärässä,
hiljaisuudesta käsin,
jahtaan kummitusta
enkä kiinni saa,
en ajatustakaan,
eihän sitä kai
ole olemassakaan,
vain jalanjäljet pimeässä,
lattiassa reikä.

Aamun sarastuksessa,
kuiskauksessa tuulen,
jahtaan kummitusta,
pyyhin jalanjälkiä,
en henkeä saa,
koska reikä
alla jalkojen on
kummituksen muotoinen
ja minut nielaisee.
07/18

Voin teeskennellä
hymyä tänään,
kuten eilenkin
tai toissapäivänä,
jonain niistä päivistä,
jolloin jätin taas syömättä
jokapäiväisen leipäni
tunnepaaston aikaan.

Voin näytellä
iloa huomenna,
kuten pitääkin
tai toivotaan,
jotain niistä tunteista,
jotka täällä sallitaan,
tai ihan vahingossa
niiata väärään suuntaan.

Voin piirtää
kartalle ääriviivani,
maailman tallottavaksi
aina uudelleen,
antaa hyvälle kaikkeni,
tai kumittaa kaiken
pois näkyviltä,
haudata sysipimeään.

Voin pyytää
anteeksi olemassaoloni,
suuret synnit,
pienet virheeni,
lakata tekemästä,
olla hiljaa ja hengittämättä,
lipua sormien välistä
kohti kaukaisinta rantaa.

Mutten silti
voi lakata olemasta,
haudata kaikkia haavoja,
en repiä kaikuja palasiksi
tai sitä, joka niistä
muistuttaa,
sydänverestä vuotaa
esiin vahingossa.

Vääränlainen,
viallinen,
yhä vieläkin,
jalat katkottuina juoksen
ottamaan kopin,
irti leikatuilla käsillä,
ehkä joskus opin.

Ei pelolle
saa antaa valtaa,
vaikka sitä ruokitaan,
pitää hymyillä hiljaa
samalla,
kun sirottelee
haavoihin suolaa.
Tequila.
07/18

********

Uskossani horjumaton,
Jumalan vihreässä sylissä
kuuntelen enkeleiden
siipien lepatusta,
kun anelen syntini anteeksi
taivas kotini kattona.

Toivossani vankkumaton,
repivien kipujen keskellä
nojaan uuteen
alkavaan huomiseen,
kun katselen taaksepäin
jalkojeni käveltyjä jälkiä.

Rakkaudessani loppumaton,
maailman myrskyjen silmässä
löydän tyyneyteni sieltä
minne usko lapsuuden
kylvettiin silloin, kun
ensi kertaa särjyttiin.
07/18

Älä sydäntäs
katkeroita,
älä tunteita revi
juurineen,
älä ryvety itsesäälissä silti,
vaikka olet ottanut
osumia siipeen,
puukkoa selkään,
tikaria kylkeen.
Älä sydäntäs
vihalla lamaannuta,
älä tunteita revi
juurineen,
älä itkua kiellä,
kyynelten nauhaa,
älä mitätöi koskaan
sen antamaa rauhaa,
älä koskaan.

06/13




****************************


Kun on tallannut
pimeitä polkuja,
joissa naulat
jalkapohjia satuttaa.
Kun on kitunut
ankeissa vankiloissa,
joissa tahto
vallalla tukahdutetaan.
Kun on pelännyt
pimeitä öitä,
joissa kahleet
pitää paikallaan.
Kun on väistellyt
niitä iskuja,
joissa sanoilla
toista tapetaan.
Kun on kohdannut
lentäviä esineitä,
joissa rakkauden
sanomat leijailee.
Kun on kutistanut
itsestään kynnysmaton,
jossa askeleet
kipeästi astelee.

On opeteltava olemaan.
Ihminen.
On opeteltava luottamaan.
Ihmisiin.
On opeteltava rakastamaan.
Itseään.
Ei koskaan kuitenkaan
silmää silmästä
vaan hymy hymystä.

On opeteltava olemaan.

06/13

<3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3

Uuh....iiihanaaa....voitin 6kpl lippuja Suomi-Ranska peliin maanantaille.... ihan vitun ihanaa päästä ekaa kertaa elämäs kattoo mm-skaboja livenä!! =))))))))))

Mitä pienemmin
minusta pidät,
sitä pienemmät
sirpaleet kerään,
kun totuus iskee kasvoille,
kun tästä unestani herään.

Mitä vähemmän
minulle annat hyvää
sitä vähemmän
minua sattuu taas,
kun leikin loppu on täällä,
kun olen yksinäisyyden sisällä.

Mitä pienemmin
minusta pidät,
sitä pienemmät
toiveet herättelen,
kun päästän liian lähelle,
kun päätän, nyt mä pakenen.

Mitä vähemmän
minusta tunnet
sitä vähemmän
saat minut rikottua,
kun et saa minua luetuksi,
kun et saa sanoiksi puetuksi.
05/13

************************************


Rakennan pilvistä linnan,
haaveilla täytän,
unelmia käytän
seinät pystyttämään.
Silmistä sielunpeilit,
sydämistä ikkunat,
joista ulos nään.
Rakkauden sanoilla,
hellillä kosketuksilla
ilman puhdistan,
hyväksyvällä hiljaisuudella,
sallivalla hymyllä,
paikkani lunastan.

Mutta onko helpompi
potkia se itse rikki
kuin antaa jonkun se kaataa?
05/13


*****************************************


Älä revi rikki,
älä valheilla kaada,
älä kerro jotain,
jota en voikaan saada.
Älä kerro tarinoita,
älä satuja jaa,
älä ole jotain,
jossa näkyy harhaa.
Älä ole valhe,
älä liiallinen totuus,
älä esitä jotain,
jossa näkyy valhe uus.
Älä leiki liikaa,
älä rooliasi paranna,
älä laske esirippua,
jonka takana olet piilossa.
Anna käsi,
ollaan vaan
hetki hiljaa,
kahdestaan.
Älä ole valhe,
älä liiallinen totuus.
05/13

"Hopeinen silta

Taivas taikoi merelle hopeisen sillan,
kauniisti se kuvastaa elämäni illan.
Meri kiehtoo, meri puhuu monenlaista kieltä.
Ken ei kuule, ken ei näe, hän voi olla eri mieltä.

Istun, katson ulapalle,
hiljaisuutta kuuntelen.
Katson miten eessäin hohtaa
kirkas silta hopeinen.

Jatkan tätä maista matkaa,
on mulla viitoitettu tie.
Se hopeisen sillan kautta
minut kerran kotiin vie."
(made by meidän mummo. H. Paavilainen)

♥ ♥ R.I.P. MUMMO ♥ ♥