joskus kuulen vain
tuulen suhauksen
kuiskasitko jotain
laitoitko taas pilven
auringon eteen
vaikka äsken vielä
näin muuttolintujen saapuvan
taivaansineä vasten
jäikö joku palaamatta
jäikö joku yksin
surua nään kaikkien katseessa
hiljaisuuden sulkiessa korvamme
tulevasta, paremmasta
vierii kyyneleet
kirvelee
on vasta surun aamu