10. heinäkuuta vuonna 1942 syntyi aivan tavallinen poikavauva joka kastettiin Ronald James Padavonaksi/Ronaldo Giovanni Padavonaksi (eri maiden wikipediat väittävät yhtä ja toista asiasta). Nyt lähes 68 vuotta myöhemmin sama henkilö menehtyi 16. toukokuuta 2010 vastsasyöpään. Syntymästä poiketen hän ei kuitenkaan ollut kuollessaan kuka tahansa tavallinen henkilö ja nimikin oli matkan varrella muuttunut. Juuri tuona kyseisenä päivänä klo 7.45 menetimme maailman mahtavimman laulajan Ronnie James Dion.
Marraskuussa 2009 kuulimme suru-uutisen jonka mukaan Ronnie on sairastunut vatsasyöpään. Itse en kuitenkaan pystynyt käsittelemään asiaa vakavasti ja oletin Dion tokenevan nopeasti. Lisäksi Heaven And Hell varasi keikkoja aktiivisesti Dion sairaudesta huolimatta joten voimme ehkä olettaa, ettei Dio itsekään uskonut menehtyvänsä sairastamaansa syöpään. Valitettavasti nyt kuitenkin tämä Heavy metallin jumala (Dio = italiaksi Jumala) elää enään vain sydämmissämme ja muistoissamme.
Jätän tarkoituksella Dion uran tekstistäni syrjään, jottei tämä mene Dion esitelmäksi. Muutaman asian mainitsen kuitenkin. Ronnie ehti niittää julkisuutta monessa eri yhtyeessä. Henkilökohtaisesti itselleni on hänen tuotannostaan kolahtanut erityisellä tavalla Heaven & Hell/Black Sabbath, DIO ja Rainbow materiaali. Jos minua pyydettäisiin listaamaan kymmenen maailman parasta biisiä, laittaisin listalle useamman Dion laulaman Black Sabbath kappaleen ja DIOn As Long As It's Not About Love varmasti mahtuisi listalle.
Nuorempana saatoin mainita lempilaulajakseni Bruce Dickinsonin, sillä hän lauloi silloisessa lempiyhtyeessäni Iron Maidenissa. Samaan aikaan nimesin myös lempi basistikseni Steve Harrisin ja rumpaliksi Nicko McBrainin joten valinta perustui lähinnä vain suosikki bändiin. Nyt vuosien saatossa pystyn valitsemaan lempi laulajani pelkästään vain laulutaidon ja äänen perusteella ja lempikitaristin soittotaidon perusteella. Siitä syystä olen pitänyt jo muutamisen vuoden Dioa ylivoimaisesti kovimpana laulajana - ja pidän edelleen. Dion ääni saa kylmät väreet ja tunteet pintaan ja sitä tykkää jäädä monesti kuuntelemaan vain silmät kiinni.
Harmikseni joudun toteamaan, etten nähnyt Dion kuin kerran livenä. Tämä tapahtui viime kesänä Heaven & Hellin keikalla. Lohdutukseksi kuitenkin ehdin edes kerran näkemään jumalan töissä. Keikka oli loistava ja mullisti käsitystäni Black Sabbathista roimasti!
Valitettavasti Ronnie James Dio ei enään elä, mutta hän elää sydämissämme ja muistoissamme. Lisäksi myös Dion levytykset elävät ja toivon että voimme kaikki hymyssä suin niitä kuunnella ja muistella Dioa, maailman parasta laulajaa, heavy metallin jumalaa.
Kiitos, Ronnie!
