IRC-Galleria

Pikkuiseni puppelijussikkani nukkui pois 23.3.06 torstaina.. mitään ei oltu tehtävissä... pikkuinen pääsee toisen rakkaani barkleyn kanssa tuhkana yhteiseen hautaan...

Voi ihQudaa...

ei jaksa tänää...

;P
mitäköhä järkee täski taas oli... :D

Kiire kiire kiire................. Pakko pitää päivät kiireisinä... ehkä sitte alkaa helpottamaa... liikaa kaikkee... Mutta silti täytyy muistaa helliä myös elossa olevia rakkaitaan...

...

pakko jaksaa jatkaa...

Tänään menetin ystävän oman kultani.. Pienen koirani joka ehti olemaan luonani vain parivuotta... Kun ottaa vanhemman koiran niin tietää, ettei kovin kauan se ole luona... Oma kultani hävisi taistelun luusyöpää vastaan eikä mitään enää ollut tehtävissä..

Vastuun kantaminen on rankkaa ja vaikeeta... Mutta en halunnut, että pikkuiseni kärsii vaan saa arvokkaan lopun... vaikka kipuja pienellä varmasti oli... Ne vain muuttuivat pahemmaksi jolloin mitään ei ollut enää tehtävissä paitsi laittaa pieni nukkumaan...

Paku oli kova äijä loppuun asti... Uhitteli ja komenteli koiria, vaikka ne oli paljon isompia kuin paku ite... Mutta minkäs pikkunen tai kukaan muukaan sen egolle mahtoi... :) Oma kultani elää aina muistoissani... vaikka viellä onkin vaikea selvitä...

Kaikki jotka pikkuisen tapasivat menettivät sille sydämensä, Barkley nyt vaan oli niin hellyttävä pikku otus....

Nyt pienellä ei ole enää kipuja vaan se pääsi sateenkaari silloille mahtailemaan ja pilvenreunalta seurailemaan ja suojelemaan laumaansa... Barkley kun omasta mielestään oli niin iso ja mahtava lauman suojelija, loppuun asti....

Nyt on iso ikävä...

Nuku rauhassa pikkuinen...

Aarteeni nukkui pois täysikuun paisteessa yhdeksän aikoihin, tiistaina 14.3.2006...

Väkisinkin itku tulee kun ajattelee, että menettää jonkun todella läheisen ystävän... Se aika tulee jokaiselle joskus...
Itse olen menettämässä kaksivuotisen tuttavuuden, koiran joka oli ja on minulle tärkeä.. Pikkuisestani tulee enkeli taivaalle...
Syöpä vei voiton, vaikka pikkuisen sydän on vahva, ruumis on niin heikko ettei se pärjää taistelussa... :(

Ikävä tulee... :'(

Juuri kun luulee kaiken menevän hyvin, huomaa ettei niin olekaan... Se on fakta.. mutta kuitenkin sitä jollain tapaa selviää, ainakin jotenkuten, ellei kuole... Se nyt on sitte lopullinen pelastus tästä maailmasta...

Enivei...

Vähäsen ajatukset harhaillu onnen puolella ja toisaalta surun... Elämä vaan on... tai on olematta...

Tulipa surumielistä tekstiä, sille en vaan voi nyt mitään... Oma rakas haukkuni kun sairastaa luusyöpää ja pian pääsee juoksentelemaan sateenkaarisilloille... Kauhee ikävä vaan tulee pikkusta, mutta päätös on raskas... kaikille jotka välittää...

flying away.... When it happens Im going to be very sad... vary sad...

Uuh.. Tänään on taas sattunut ja tapahtunu vaikka mitä ja ei mitään... niinkuin eilen ja toissapäivänä...

Aika vaan menee eteenpäin huomaamatta ja matelemalla... :D

Eipä kai tässä oikeen mitään ihmeellistä ihmiselämässä yleensäkään... sairasta...

tänään vähä tämmönen päivä :P Eieiieieieiii...ei sille mitään voi...

Ja kukaan ei tajuu mistään mitään, mikä saattaa olla ihan hyvä toisaalta ainakin, tai sitten ei...

mutta oivoi... tekee mieli vaikka mitä taas, mutta ei yhtään mitään...

Älkää kysykö :P Taaställästäturhanpäivästämankuvinkumista... jotka nyt jaan teidän kaikkien kanssa jotka tänne eksyy tätä lukemaan :D Muhahahaa tuhlaan aikaanne :P hehee...

mutta nyt bajbai :)