Ku porukat eros vähä yli puol vuotta si se ei tuntunu sinällään missään. Olin itseasiassa helpottunu koska isän juominen teki tosi surulliseks mut ja myös äidin ja Emman ja toivoin et elämä helpottuis ja sehän helpottu. Mut nyt on silleen kamalaa kun ei melkein koskaan nää kuiteskaa isää ku ei se muka kerkee käymään ja sit ku se käy se on iha seipäässä. Ois kiva voida soittaa sille ees kerran ettei sen puhe sammaltas ihan pirusti. Äiti on tosi vihanen vieläkin sille siitä kun se oli luvannu hakee mut Traconista ja olihan se hakenu mut sillonkin kännissä. Oiskin ajanu kolarin. Sen avulla ois ehkä pikkuhiljaa alkanu ymmärtää et sen ongelmalle on tehtävä jotain. Haluun pitää välit isäni kanssa, mut en jos se täytyy tehä samalla kun se on kännissä :(