Pitäis kai ottaa päivä kerrallaan, ei kelata tulevaa
ei muistella menneitä ja suruaikaa
en niin teekään eikä tulis mieleenkään
ei tässä päässä riitä enää kyyneleitä vuotamaan
mutta mikä on tää olo mikä joskus iltaisin haikeeks tekee
päässä joku armoton kolo, siellä missä tyhjyyskin piilee
ei kai oo vie keksitty mitään muotoiluvahaa sitä paikkaamaan
eikä ajanvietettä mikä pitää sut koko ajan radallaan
missä kaikki, missä täydennys
missä mun maailma, missä vapaasieluiset ihmiset
mullon niin monta kysymystä ja liian vähän vastauksia
mut oonhan mä onnellinen, en siitä aio tinkiä
mut silti tää tunne ei lähe et jotain taitaa puuttua
Rakastan tätä oloa kun kesä hiipii sisään ovien raoista
ja tää kesän antama vapaus tekee maailmasta kauniimman
en tarkoita tällä vapaudella sinkkuutta, lähinnä kahleiden poistoa
kun pystyt hengittämään ilmaa ja nauttia vaan sen tuomasta olosta
kun pystyt hymyilemään koko päivän vaikkei ois sen kummempaa syytä
ja kun pystyt katsomaan peiliin ja sanomaan ääneen; oon onnellinen ja siitä itseäni kiitän.
:) diudiu<3 paitsi. Hirmu ikävä yhtä suloista otusta, adaa <3 :( Rakastan sitä niin paljon.