IRC-Galleria

Järkyttynyt.
Babylon.
Mä en vieläkään pysty käsittämään miten toi leffa sai mun olon tälläiseks.
Heti kun se loppu, ja vielä niin käsittämättömän surullisesti, mä pysähdyin.
Sen jälkeen itkin. Ja itkin. Ja pysähdyin. Istuin vaan sängyssä ja katoin seinää.
Tunteet oli ihan pinnassa ja en käsittänyt mitään.
Ajatukset ei pyöriny ja silti siinä samalla hetkellä ajattelin kaikkea niin helvetisti.
Oloo ei yhtään helpottanu se että janina oli nukahtanu siihe vieree kun kateltii sitä leffaa.
Toinen nukkui, mä oon ihan sekaisin.
Tai sitten oon ollut koko ajan sekaisin ja toi elokuva sai vaan kaikki ne sekaset tunteet pintaan.
Mut se oli niin raaka ja tavallaan niin todellinen.
Ja Vin Diesel, se vetää aina kymppisuoritukset!
Ja mä en käsitä, ennen pystyin kattomaan minkä tahansa leffan ilman kyyneleitä tai oikeestaan mitään tuntemuksia. Mut nykyään mä uppoon siihe elokuvaan kai vähän liikaa ja jään miettimään sitä moneks moneks päivää, ja muistelen sitä vie vuosienki päästä.
Vihree maili on yks mikä on pysyny aina mielessä. Samoin unelmien sielunmessu.
Ja nyt sitten tää Babylon. Ehkä mä vaan rakastan elokuvia jotka päättyy surullisesti. Niistä saa jotain ajateltavaa. Elokuvat jotka päättyy hyvin on niin ennalta arvattavia ettei niissä oo mitään mielenkiintosta. Mutta nää. Niin valloittavia taideteoksia, raakaa tosielämää. Vaikka no tässä babylonissa oli vähä semmostakin mitä ei oikeesti tässä elämässä ole, mutta silti se oli koskettava ja todenmukainen. Inhoon yleensä leffoja missä on jotain yliluonnollista (esim.potterit, taru sormusten herrasta ymymym..) Mut tää ei tosiaankaan ollut mikään semmoinen. En osaa selittää, mutta mulle tää oli todellista... En siis sano että luulisin tommosta olevan olemassa, mutta se olikin vaan sivukeikka. Kuitenkin. Rakastan elokuvia aidoista ihmisistä, aidoista tunteista, kivusta, realistisuudesta (kaikki ei pääty hyvin ym)..
Oon tavallaan vielä niin "shokissa" etten keksi enää lisää sanoja tätä kuvailemaan.
Ehkä ajattelen vaan liikaa asioita, mut sillä tavalla mä käsittelen elämääni.
Joskus se on hyvä asia, joskus helvetin huono..
Mut juu, nyt loppuu kirjustelu.. Jannu tuossa vieressä leikkii lelullaan..:)
ei väsytä taas yhtään... miksei ihmiset vois elää öisinkin..

Bye.