hmm. masentaa.
~Annoin kadota kysymysten, en kai tarvii niitä enää
Koskaan kuitenkaan en olisi niitä päässyt esittämään
Haluan olla niin paljon kaikkea ja kun lopputulos on ei mitään
Jää käteeni vain muutama murunen jotka surun viittaa yllä pitää
Yritän niin kovasti edes sanoiksi tätä tunnetta pukea
Miten siinä onnistun kun en keksi mitään sanoja
Kuka tietää mihin olen kaikessa pyrkinyt
Lopputulos kun on aina sama; murhenäyttely
And I wanna know where is my home~