IRC-Galleria

Pitäis kai ottaa päivä kerrallaan, ei kelata tulevaa
ei muistella menneitä ja suruaikaa
en niin teekään eikä tulis mieleenkään
ei tässä päässä riitä enää kyyneleitä vuotamaan
mutta mikä on tää olo mikä joskus iltaisin haikeeks tekee
päässä joku armoton kolo, siellä missä tyhjyyskin piilee
ei kai oo vie keksitty mitään muotoiluvahaa sitä paikkaamaan
eikä ajanvietettä mikä pitää sut koko ajan radallaan
missä kaikki, missä täydennys
missä mun maailma, missä vapaasieluiset ihmiset
mullon niin monta kysymystä ja liian vähän vastauksia
mut oonhan mä onnellinen, en siitä aio tinkiä
mut silti tää tunne ei lähe et jotain taitaa puuttua

Rakastan tätä oloa kun kesä hiipii sisään ovien raoista
ja tää kesän antama vapaus tekee maailmasta kauniimman
en tarkoita tällä vapaudella sinkkuutta, lähinnä kahleiden poistoa
kun pystyt hengittämään ilmaa ja nauttia vaan sen tuomasta olosta
kun pystyt hymyilemään koko päivän vaikkei ois sen kummempaa syytä
ja kun pystyt katsomaan peiliin ja sanomaan ääneen; oon onnellinen ja siitä itseäni kiitän.


:) diudiu<3 paitsi. Hirmu ikävä yhtä suloista otusta, adaa <3 :( Rakastan sitä niin paljon.

Tampereelta kämppä <3

KESÄKESÄKESÄKESÄKESÄ<3<3Nam:P

ja 24 päivää täysi-ikäisyyteen ;)

No mut loppujen lopuks
kyl me kaikki ollaan kuitenki onnellisii
ja jos ei muka
niin johtuu iha vaa omasta asenteesta tähä elämään
elämä on antanu mulle nii paljo parempaa
siitä asti ku oon ite tajunnu ensin hymyillä elämälle
ja voin kertoo !
Tää on ihan vitun mahtavaa!

:) suosittelen.

"Mul' ei oo maata millä maata,
ei mille laulaa, minka rauhan vuoksi raataa,
etsin äärimmäistä reunaa ja puhetta kaiken keskellä.
Mul' ei oo maata ei kivijalkaa,
minkä markan vuoksi raataa,
yritän ymmärtää jo liikaa
ja lopulta kerran hölmistyn"

:)

ehkä kuitenkin enemmän vain onnellinen <3

Miksi tän ikävän täytyy näin riistää
ja pelon sisältä ahdistaa
sä teet musta heikon

Vapauta minut, vapauta..

Kanssasi olen se ihminen mikä olin kauan sitten
tahdon vain sulkea silmät
ja nähdä sinut elävänä edessäni
sulkea käteni käteesi ja olla ihminen

Vapauta minut, vapauta..

Miksi ei yksikään muu ole korvannut sinua
vastaus löytyy vain sinusta
rakastan kai liikaa ja siksi sitä pakenen
sylisi on turva, pakopaikkani luonasi
rakastan sinua, ja siksi tahdon jo irti päästää

Vapauta minut, vapauta..


"Pimeässä yössä kiellät kulta
sun rakkautesi mua niin saartaa
Rubiinikuori ja viha väistää
säteilee surun pois meistä
Sä pidät musta huolta

Ja me ei olla niin kuin muut
Jos taivas vuotaa
sen haava umpeen suudellaan
Me ei olla niin kuin muut
kun kauas juostaan
Mä pidän sun kädestä kiinni
En päästä irti

Aika tekee meille tietä
Mä yöltä uuden tunnin riistän
Keinutaan toisemme uneen
keveinä maailmaan uuteen

Sun luona on mun turva
Mä pidän susta huolta
Sun luona on mun turva
Mä pidän susta huolta

Me ei olla, me ei olla
niin kuin muut "

Luuleksä oikeesti et mulle jotain merkitsit
Ja luuletko että mä sut muka takas haluisin
olit vaan yks heinä heinäpellossa vai voiko tätä paremminkaan ilmasta
ja kehtaat vie puhella et haluisin mä sua suudella
mä en voi tähä enää muuta sanoa ku sä olit vaa yks niistä paskista jätkistä,
jonka kanssa en ois voinu koskaan perustaa perhettä.
ja vaikka sulle sanoin et mä sua rakastan niin mieti miten silloin katsoin sua
eikö katseeni ollutkin valetta.
Helppohan se on sanoa, mutta vaikeempaa tarkottaa.
Ja nyt kun luet tän, ajattelet varmaa mielessäs: kusipää.
Mut sitä mä kai oon aina teitä tiettyjä kohtaan, mut mieti myös ittees,
valehtelun tie aina loppuun johtaa.
Mä oisin voinu olla parempi, mut et antanut mahollisuutta.
Sä oisit voinu olla uskollisempi, mut alkoholi on pilannut sun aivojen juurta.
Tää oli vaa yks kokeilu jota kadun aivan vitusti.
Asiat vois ny olla paremmin jos oisin silloin käyttäynyt fiksusti.
Mut en mä halu jossitella, mietiskellä mennyttä, enhän mä oikeesti tiedä
tarkottiko hän niitä sanoja.
Mut tässä taas teille, elämän mietiskelijöille, huominenhan voi olla parempi,
mut nyt mä vaan kusen teidän silmille.
Paha sanoo et tää teksti tulis rakkauden menettämisestä,
koska ethän sä ollut mies ketä rakastan ja jos suren, suren aivan eri syystä.

" Tuuli myrskyää, lumet pöllyävät, autot kolaroivat, tuulilasien läpi ihmiset lentää.
Kädet murskaantuu, pupillit paisuvat ulos.
Seison keskellä tapahtumien, hymyilen.
Hymyilen kun nään verta ympärilläni, katkenneita sääriä, litistyneitä aivoja.
Rikkinäisiä sydämiä, yksi heistä pyysi apua.
Käsi roikkui heikosti olalla, repäisin sen pois.
Hän huusi, tuo ihana ääni korvilleni.
Kuulla kuinka muut kärsivät.
Hän kaatui maahan, anovasti katseli. En tuntenut sääliä, en mitään häntä kohtaan.
Kaulasta tarrasin, tuleen heitin. Näin kuinka hän paloi,
kuinka joka ikinen ruumiin osa katosi pois ja muuttui tuhkaksi.
Hampaitasi lenteli eteeni, verta roiskui päälleni, sormet yksitellen syliini, aivot käteeni.
Mursin ne ja heitin nälkäisille hyeenoille.
Nyt kaikki saavat oman henkensä kautta kokea miltä minusta on tuntunut.
Olen kostanut tuskani."

Muistelisin et kirjotin ton ysiluokalla jollain tunnilla kun vitutti kaikki kusipäät. :D.