Kuulen taas sen kuiskauksen.
Tiedät mitä ajattelen,et taaskaan kuule.
Niin vähän aikaa niin paljon elettävää.
Niin paljon mitä en voi antaa.
Et kuule sanojani taaskaan.
Vaik järkikin sanoo once in a lifetime sydän ei anna.
Se palo ei luovuta,niinkuin et sinäkään.
Lähden vaikka tiedän että yksin jäät.
On vaan helpompi olla näin.
Vaikka tiedän kuinka paljon se sivaltaa sua sisältäpäin.
Sanot jos en minä niin ei kukaan muukaan.
En usko et mua kukaan pystyy muuttamaan.
Elän niin omaa elämää,eikä mikään tunnu muuttavan suuntaa.
Joten oon pahoillani,lupaan.