Kaikki pienimmätkin asiat,
joista saisi revittyä jotakin iloa.
Ne pitää minulta riistää.
Pieninkin lohdutus tähän päivään,
olisi minulle väärää.
Se pitää kieltää.
Pieninkin hymy pyyhkiä kasvoilta,
olet onnellinen kai sitten,
kun näet kasvoillani kyyneleet.
Luulin ettet enää,
saata mua kärsimään.
Luulin että alkaisit,
jo tottua tähän elämään.
Silti sydämessäni tiesin,
ei mikään mene kohdalleen,
et muuttua voisi vielä,
et välttämättä ikuisuuteen.
Ja niin myös minä luulin,
ettet sinäkään,
mua koskaan, et koskaan,
saattaisi kärsimään.
Mutta kun on sisäisesti sinisilmäinen,
ja luottaa, rakastaa.
Ei koskaan voi kärsimystään,
ei milloinkaan unohtaa.
Jos sen muistaisitte,
ja yrittäisitte ymmärtää,
ei huomiseen uskominen,
väsyttäisi enää.