Yksin taas, ei seuraajaa on rakkaus kuollut ja kaikki katoaa
hymy hyytyy, nauru väkinäistä, ei hyvyyttä nää enää ihmisissä
onni on vain käsitys unelmista,
rikkinäinen tyttö kuin kulku kissa.
edelleen rakastaa, mutta apua ei saa, se ei koskaan enää tule onnistumaan
tietää tunteensa, tahtoo takaisin mutta tiedä ei, miten kaiken korjaisi
ei uskalla vaan pelkää, pelkää tulevaa, pelkää menneisyyttä ja pelkää rakastaa..
tyttö kaiken itse aiheuttaa,
sydämmensä palasiksi hajoittaa. hän sillalle kapuaa, ja otteensa irroittaa
nyt ei huku enää murheisiin, ei joka iltaisiin kyyneliin
tyttö löysi oman reitin, rikkoi elämänsä seitin
ja nyt on poissa kokonaan, lensi paikkaan parempaan...