IRC-Galleria

Olipahan elämäni ensimmäänen ja viimeenen kerta Kurikan Pitkäs-Jussis. Koko paikka on niinku pahin junttila ikinä!!!

Koira oli vähä vetäny ruokaa pussista päin mahansa täyteen... Tuos se röhönää sitte mahansa vieres tyytyväästä. Hetkeksi ku selekänsä kääntää...prkl...

Joku tääl fiilistelee... Olis jo kesäkuu...

http://web2.nazar.fi/club_paradiso/all_inclusive;jsessionid=9BF4DA9620EF9DDB75A0A92C9EABECB0

Eka kesätyöhakemus lähetetty. Vieläpä sellanen, jonka eniten toivon tärppäävän... Piti siis olla aikasin liikenteessä... Loput kyselyt sit vasta Joulun jälkeen. Varmaki paikka kyl ois mut nyt huvittais vähä uudet tuulet...

Joku oli osannu kirjottaa niiiiiiiiin hyvin koiranomistajan arjesta. Ajattelin naurattaa muitakin. Löysin tekstistä ainakin itseni ja oman koirani=D


Minulla on koira, schäfer. Olen minä sitä kouluttanutkin.
Lenkkeilijöihin se suhtautuu tosi luontevasti. Iloisesti
häntä heiluen se tulee tervehtimään kaikkia kuntourheilun
ystäviä.
Minä olen siinä ihan lähellä, narun toisessa päässä,
rähmälläni.
Hyvin suhtautuvat lenkkeilijät poistuessaan paikalta
tapaamisemme jälkeen. Kuraiset tassunjäljet rintapielessä
ja naama nuoltuna.
Haluavat tavata toistekin. Moni on huutanut: te kuulette
minusta vielä!? Mukavaa sakkia.
Vaikka kyllä koiran koulutus vaatii pitkäjänteisyyttä.
Kapulan heittämisestä se tykkää valtavasti. Kerran heitin.
Poliisit toivat koiran illalla kotiin. Minä sanoin, että
ei olis tarvinnut. Luulivat että lasken leikkiä.

Naapuritkin pitävät meidän koirasta kovasti, ovat antaneet
sille
lempinimenkin: ADHD. Outo nimi. Olisiko arabiaa?
Kerran minä vein sen lääkäriin ja sanoin että nyt tälle
idiootille on tehtävä jotain.
Lääkäri kysyi, että voiko eläintenhoitaja pitää sillä
välin minun koiraani. Kaikki eläinlääkärit eivät ole
tosikkoja.
Uskoihan lääkäri puhetta, ja määräsi koiralle rauhoittavia
pillereitä.
Muutaman purkillisen se niitä sitten söikin, nälkäänsä.
Antoi vielä tassua kiitokseksi. Pitihän minunkin yksi
maistaa. Viikko meni horroksessa. Lääkitys lopetettiin
tehottomana. Ei siitä ollut huumekoiraksi.

Schäferit ovat kovia syömään. Aamiaiseksi se vetäisee pari
desiä nappuloita, maksalaatikkoa ja olkkarin sohvan.

Koiran hankkiminen ei ole kovin kallista. Parilla tonnilla
saa hyvät paperit omaavan schäferin.
Remonttiin menee kymppitonnin verran ja ruokaan
viitisenkymppiä kuussa.
Meillä lisäkustannuksia aiheutti turvahäkin ostaminen,
mutta se osoittautui liian pieneksi koko perheelle.

Luin koirakirjan. Siinä sanottiin että koiraperheessä
johtajuus on tärkeässä asemassa. Helpotti.
Yksi asia on sentään meilläkin hoidettu oikein: schäferit
ovat loistavia johtajia.
Lenkkikaverihan minun piti siitä itselleni kasvattaa.
Ensimmäisellä lenkillä vedettiin yhtä köyttä tosi
hienosti. Eri suuntiin. Koiran kanssa juokseminen vaatii
vahvoja olkapäitä.

Kirjotetaax se ees noin???=D Onneksi joku tosiaan osaa ruottii viä huonommin ku meikä. Mut nyt voi ainaki sanoo et osaan ruotsia kirjaimellisesti AUTTAVASTI... Joo, autto se=D

Ollu ihan ok työharjottelu mut sais ruveta jo loppumaan... Puolet viä jäljellä. Alkaa taas toi ruotsinkieli tympiä. Siton niin vaikia puhua jos ei vaan osaa ruottia!!!! Keles!!!

Oon taas sekoillu täällä. Siis kesäkuun vipal viikol lähetään=)

Ens heinäkuun vipalla viikolla nokka kohti Turkin Alanyaa!!! Juuri varattiin matka. Ei jaksa oottaa!

Joo siis äippä ihmetteli et pitääkö mun mennä luonnetestiin... Vois tietty olla ihan paikallaan meikäläisellekki, mut tarkotus oli kyl viedä koiraa=)
Huomenna parturin jälkeen Tampereelle ja aamul siellä koiran luonnetesti...iiiiih ku jännittää=)

Sit Kauhajoelle ja illal S-joelle kattoon Fintelligenssiä...Jee...

Ja lauantai aamul pirteenä kattoon pikku-neidin tanssikisoja...
Menorikas viikonloppu siis tulossa=D