IRC-Galleria

Huomen aamul aikasin lähtö Hesa-Vantaan lentokentältä ja viikko nautiskelua Turkissa=D

Yleisvaikutelma:
Saksanpaimenkoira on keskikokoinen, omasta mielestään jättimäinen, kulmakunnan voimakkain ja lihaksikkain koira.

Tärkeitä mittasuhteita:
Urosten säkäkorkeus on 60-65 cm ja narttujen 55-60 cm, ylettyy vaivattomasti nappaamaan nakin ruokapöydältä. Kropan pituus on noin 10-17% säkäkorkeutta suurempi mutta venyy tarvittaessa koko sohvan mittaiseksi.

Luonne ja käyttäytyminen
Humoristinen, oma-aloitteinen, avulias ja tuppautuva jokapaikanhöylä, jota myös seura-, vahti-, suojelu-, palvelus- ja paimenkoirana käytetään.

Pää
Kiilamainen pallero joka pyörii vartalon etuosassa. Pään sisältä saattaa toisinaan kuulua ääniä.

Silmät
Havaitsee helposti naapurin kissat ja pimeissä puskissa vaanivat näkymättömät pikku-ukot.

Korvat
Ne töttöröt siinä pään päällä valikoivat ja suodattavat ääniä koiran mieltymysten mukaisesti.

Leuat/hampaat/purenta
Kovassa käytössä varsinkin elon alkutaipaleella. Käytetään ensin nilkkojen ja varpaiden puremiseen, joista siirrytään kenkien ja kirjojen pilppuamisen kautta aina sohvan raateluun saakka. Puruluihin hampaita ei käytetä.

Kaula
Kaula yhdistää pään ja vartalon, siihen laitetaan kaulapanta. "Kaulapanta? Kaulapanta! Sä laitoit mulle kaulapannan! Jee! Minne me mennään?! Etkö sä ole vielä saanut ovea auki?! Ovi auki nyt! Mä en kestä enääääää!"

Runko
Runko sisältää mm. mahan. Sinne uppoaa vain sitä kalleinta koiranmuonaa. Oveluudella myös ihmisruokaa. Ja kompostiroskaa ja hevosenkakkaa ja...

Eturaajat
Etujaloilla voi kaivautua kukkapenkkiin ja muovimaton alle. Nostamalla etujalkaa ihmiseen päin saa herkkupalan.

Takaraajat
Takajalkojen holtiton heiluminen paljastaa koiran unen olevan sikeää sorttia. Nostamalla takajalkaa ihmiseen päin saa huutia.

Käpälät
Koiran hellyttävin kohta, hyvä että niitä on neljä.

Häntä
Se on se vehje peräpäässä joka heiluu, pyörii, huojuu, sojottaa, vatkaa, paukuttaa ja roikkuu mukana. Sitä pitää ajaa takaa ja varoa ovia sulkiessa.

Liikkeet
Saksanpaimenkoira on ravaaja. Se on myös laukkaaja, löntystäjä, hyppääjä ja hiipijä. Harvoin patsasteleva.

Nahka
On päiviä, jolloin koiraa voi muistuttaa, että koirannahka sopii rukkasten tekoon.

Karvapeite
Oikea saksanpaimenkoiran karvapeite on irtonainen, leijuva ja tiukasti kankaisiin tarttuva. Ympäri vuoden.

Väri
Löytyy laidasta laitaan, saviojassa lutraus saattaa tummentaa väriä hyvinkin paljon. Värillä ei ole väliä, vanhemmiten se haalistuu joka tapauksessa.

Koko ja paino
Urokset: säkäkorkeus 60 - 65 cm, paino 30 - 40 kg. Sopii just eikä melkeen isännän syliin
Nartut: säkäkorkeus 55 - 60 cm, paino 22 - 32 kg. Sopii just eikä melkeen emännän syliin.

Virheet
Niitä ei ole. Tuomari oli epäpätevä puusilmä. Säässä ei ollut kehumista ja kentänlaidallakin oli jotain häiritsevää toimintaa...

Aurinkoisessa rinteessä koko päivä. Välillä vähä lämmintä kaakaoo ja nauttii ihanista maisemista. Illalla vähä hummailemaan ilmeisesti naisporukalla=D

Eilen tultiin Ylläkselle ja nyt viikko tääl... jeee...

Siis kapsäkit mukaan ja Jalluun... Työharjottelu alkaapi huomenna...

Olipahan elämäni ensimmäänen ja viimeenen kerta Kurikan Pitkäs-Jussis. Koko paikka on niinku pahin junttila ikinä!!!

Koira oli vähä vetäny ruokaa pussista päin mahansa täyteen... Tuos se röhönää sitte mahansa vieres tyytyväästä. Hetkeksi ku selekänsä kääntää...prkl...

Joku tääl fiilistelee... Olis jo kesäkuu...

http://web2.nazar.fi/club_paradiso/all_inclusive;jsessionid=9BF4DA9620EF9DDB75A0A92C9EABECB0

Eka kesätyöhakemus lähetetty. Vieläpä sellanen, jonka eniten toivon tärppäävän... Piti siis olla aikasin liikenteessä... Loput kyselyt sit vasta Joulun jälkeen. Varmaki paikka kyl ois mut nyt huvittais vähä uudet tuulet...

Joku oli osannu kirjottaa niiiiiiiiin hyvin koiranomistajan arjesta. Ajattelin naurattaa muitakin. Löysin tekstistä ainakin itseni ja oman koirani=D


Minulla on koira, schäfer. Olen minä sitä kouluttanutkin.
Lenkkeilijöihin se suhtautuu tosi luontevasti. Iloisesti
häntä heiluen se tulee tervehtimään kaikkia kuntourheilun
ystäviä.
Minä olen siinä ihan lähellä, narun toisessa päässä,
rähmälläni.
Hyvin suhtautuvat lenkkeilijät poistuessaan paikalta
tapaamisemme jälkeen. Kuraiset tassunjäljet rintapielessä
ja naama nuoltuna.
Haluavat tavata toistekin. Moni on huutanut: te kuulette
minusta vielä!? Mukavaa sakkia.
Vaikka kyllä koiran koulutus vaatii pitkäjänteisyyttä.
Kapulan heittämisestä se tykkää valtavasti. Kerran heitin.
Poliisit toivat koiran illalla kotiin. Minä sanoin, että
ei olis tarvinnut. Luulivat että lasken leikkiä.

Naapuritkin pitävät meidän koirasta kovasti, ovat antaneet
sille
lempinimenkin: ADHD. Outo nimi. Olisiko arabiaa?
Kerran minä vein sen lääkäriin ja sanoin että nyt tälle
idiootille on tehtävä jotain.
Lääkäri kysyi, että voiko eläintenhoitaja pitää sillä
välin minun koiraani. Kaikki eläinlääkärit eivät ole
tosikkoja.
Uskoihan lääkäri puhetta, ja määräsi koiralle rauhoittavia
pillereitä.
Muutaman purkillisen se niitä sitten söikin, nälkäänsä.
Antoi vielä tassua kiitokseksi. Pitihän minunkin yksi
maistaa. Viikko meni horroksessa. Lääkitys lopetettiin
tehottomana. Ei siitä ollut huumekoiraksi.

Schäferit ovat kovia syömään. Aamiaiseksi se vetäisee pari
desiä nappuloita, maksalaatikkoa ja olkkarin sohvan.

Koiran hankkiminen ei ole kovin kallista. Parilla tonnilla
saa hyvät paperit omaavan schäferin.
Remonttiin menee kymppitonnin verran ja ruokaan
viitisenkymppiä kuussa.
Meillä lisäkustannuksia aiheutti turvahäkin ostaminen,
mutta se osoittautui liian pieneksi koko perheelle.

Luin koirakirjan. Siinä sanottiin että koiraperheessä
johtajuus on tärkeässä asemassa. Helpotti.
Yksi asia on sentään meilläkin hoidettu oikein: schäferit
ovat loistavia johtajia.
Lenkkikaverihan minun piti siitä itselleni kasvattaa.
Ensimmäisellä lenkillä vedettiin yhtä köyttä tosi
hienosti. Eri suuntiin. Koiran kanssa juokseminen vaatii
vahvoja olkapäitä.