*oon aina lähellä, aina tukena, aina sun turvana, teit sä mitä vaan, oot tärkeä.
*Arvosta sitä mitä sulla on antaa mulle, ja sitten vasta sitä mitä mä anna sulle.
*Annan sulle mun sydämen, mun elämän, kaiken mitä mä omistan, syvältä sisältä, kaiken sen mitä minä tarvitsen ja kaiken sen mitä sinä tarvitset.
---näinpä sanoin pitkän keskustelun jälkeen yhelle läheiselle ihmiselle joka mulle merkkaa paljo, ja sanoii ymmärtävänsä mitä tarkotin.---
Ihminen katuu vain asoita joita on kokenut tehneensä väärin jotain toista kohtaan, vaikka asia olisi kuinka pieni ja pahaa tarkoittamaton.
^Jos ajatellaan vaikka että särkisit ikkunan vihamiehesi autosta, et jäisi tästä koskaan kiinni tai joutuisi mitenkään vastuuseen, Katuisitko tekoasi? teit sen siis ihmiselle jota vihaat, tai kenestä et pidä. (vaikka totuushan on että viha on suurinta rakkautta, mutta huomaamatonta.)
^Mutta ajattele asiaa toisin... Jos rikot hyvän ystäväsi, rakkaasi,läheisesi autosta ikkunan, et jäisi tästäkään koskaan kiinni tai joutuisi mitenkään vastuuseen, katuisitko tekoasi silloin? tulisiko sinulle pakko mielle kertoa hänelle, minä se olin?
``vielä... miksi tulisi arvostaa ensin sitä mitä ITSELLÄ ON ANNETTAVA eli siis ARVOSTAA ITSEÄÄN ennen kuin arvostaa sitä mitä MUILLA ON ANNETTAVANA tai ARVOSTAA MUITA.. ???
helppoa mutta ei kuitenkaan
``totuus on että et pysty arvostamaan täysin sitä mitä muut antavat sinulle, jos et voi arvostaa/kunnioittaa itseäsi,sillä se on kaiken perusta. elämänm vaikein asia on se, että pystyy aidosti katsomaan peiliin ja sanoa itselleen, arvostan itseäni ja sitä mitä minulla on annettava, olen tärkeä. On niin helppo sanoa toiselle, Hei. Sä oot kiva,oot ihana ihminen ja arvostan sitä että oot siinä. Mutta, Onko siitä iloa ihmiselle joka ei kunniuta ja arvosta itseään, se tulee periaatteella toisesta sisään toisesta ulos, "kuhan se ny vaan sanoi."
Näin se vaan on..
Miettikääpä ihan oikeesti..
Puhunko pelkkää paskaa, vai onko tässä asiassa kuitenki ehkä vähä faktaa...
""Kerro se hänelle""
Copy : majuri89
