Oli yks asia minkä takia olin valmis antamaan kaikkeni. Muutin pienempään asuntoon, olin syömättä tai söin huonosti enkä ostanu mitään ylimäärästä, että olisin saanu sen pitää.
Sitten yhtenä iltana kaiken sen onnen keskelle tulee viesti että se tärkein viedään multa, ja että näin on parempi mulle.
Nyt kun siitä on kulunut pari kuukautta huomaan kuinka paljon parempi se on oikeasti ollut. En pääse enää edes kävelemään kunnolla kun kroppa pettää, kun en sitä saa treenattua ja pidettyä kunnossa.
Ainut hyvä puoli tässä on se, että opin ettei ihmisiin voi luottaa.
Kiitos.
Uusimmat blogimerkinnät
- Helpottaako ikävä koskaan? 06.09.
- Kun se tärkein on poissa. 26.04.
- Nyt se on oikeasti ohi! 07.11.
- Nyt se on (ainakin toistaiseksi) ohi! 22.09.
- Avautumista ja tilannepäivitystä. 27.08.
- "Kellekään ei anneta enempää kui... 27.06.
- Ärsytys! 03.05.
- Murtunut sormi. 22.11.
- Paljonko pitää menettää, ennen kuin ei... 27.09.
- Joskus on vaikeeta yrittää muistaa miks ... 09.09.