En tiedä pitääkö sanonta ollenkaan paikkaansa. Menetyksiä toistensa perään, pettymyksiä vielä pettymysten jälkeenkin.
Päässä pyörii niin paljon asioita. 2 viikkoa sitten oli läheisen ihmisen hautajaiset. Miksi nuori ihminen lähtee ilman selvää syytä? Niin paljon jäi tekemättä, niin paljon jäi kokematta.
Juhannuskaan ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Perjantai aamun puhelu:
"Lääkäri soitti....."
-No, mitä se sanoi...?
"No mitä se nyt olis voinu sanoa?"
- No mitä se sano?!?
".......Mulla on syöpä....."
Puhelu jota en olisi koskaan halunnut saada. Tieto lisää tuskaa, tosiaankin. Toisaalta, olisinko onnellisempi jos saisin myöhemmin tietää, että läheinen ihminen on kärsinyt minun tietämättäni? Nyt minulla on ainakin mahdollisuus yrittää olla hänen tukena ja apuna, mutta mistä saan itselleni voimaa jaksaa?
Uusimmat blogimerkinnät
- Helpottaako ikävä koskaan? 06.09.
- Kun se tärkein on poissa. 26.04.
- Nyt se on oikeasti ohi! 07.11.
- Nyt se on (ainakin toistaiseksi) ohi! 22.09.
- Avautumista ja tilannepäivitystä. 27.08.
- "Kellekään ei anneta enempää kui... 27.06.
- Ärsytys! 03.05.
- Murtunut sormi. 22.11.
- Paljonko pitää menettää, ennen kuin ei... 27.09.
- Joskus on vaikeeta yrittää muistaa miks ... 09.09.