tänään 16 kertaa sädehoitoja takana, 19 jäljellä. 3 sytostaattihoitokertaa takana, yksi menossa parasta aikaa jonka jälkeen enää 2 jäljellä.
Vielä torstaina ajattelin, että ehkä tästä selvitään kunnialla kun ei potilaassa näkynyt minkäänlaisia merkkejä syöpähoidoista. Perjantaina alkoi tulla jo selviä merkkejä ja voinnin huononemista ja eilen lääkäri latisti tunnelmaa entisestään, "Tästä se nyt alkaa, eikä helpota niin kauan kuin hoidot jatkuvat".
Pitkät matkat autossa ovat muutenkin minulle ihan täyttä tuskaa, onneksi olen tähän mennessä ajanut vain toiseen suuntaan kun potilaan vointi on ollut riittävän hyvä toisen sivun ajamiseen. Tästä aamusta alkaen ajot jäivät minulle. Eiköhän niistä(kin) selvitä.
Tähän mennessä olen päässyt vähällä, nyt alkaa varmasti pahin vaihe kun näkee toisen kivun muttei voi sitä mitenkään helpottaa. Toivon, että pelkkä läsnäoloni helpottaisi edes vähän.
Ystäviä en ole paljon jaksanut nähdä, vaikka se varmasti olisi hyvinkin tarpeellista ja piristävää.
6.7 on Kotiteollisuus osmantuvassa, sinne olen päättänyt mennä vaikka kuinka väsyttäisi ja olisi mieli maassa!