Elämäni ehkä raskain syksy vihdoinkin takana päin!
Tänään kävin "viimeisen kerran" lääkärissä veljeni kanssa. Ei syöpää! Kaikki on saatu pois ja elämä voi pikkuhiljaa jatkua normaalina.
Kontrollikäyntejä tulee olemaan vielä runsaasti, ja haluan olla niissäkin veljeni mukana ja tukena.
Tätä tunnetta ei voi sanoin kuvailla. Muistan edelleen kuinka romahduttava se puhelu juhannuksena oli, ajattelin elämäni päättyvän siihen paikkaan. Nyt on sellainen olo, että voisin halata koko maailmaa, olen niin onnellinen!
Suuret kiitokset kaikille, jotka ovat olleet tukena ja hengessä mukana!
Uusimmat blogimerkinnät
- Helpottaako ikävä koskaan? 06.09.
- Kun se tärkein on poissa. 26.04.
- Nyt se on oikeasti ohi! 07.11.
- Nyt se on (ainakin toistaiseksi) ohi! 22.09.
- Avautumista ja tilannepäivitystä. 27.08.
- "Kellekään ei anneta enempää kui... 27.06.
- Ärsytys! 03.05.
- Murtunut sormi. 22.11.
- Paljonko pitää menettää, ennen kuin ei... 27.09.
- Joskus on vaikeeta yrittää muistaa miks ... 09.09.