Perjantaina oli viimeinen sädehoito. Tuntuu uskomattoman hyvältä ajatella, ettei ole enää jokapäiväistä ajomatkaa turkuun ja takaisin.
Pitkä toipuminen on vielä edessä, mutta eiköhän siitä(kin) selvitä.
Veljeni on vahvaa tekoa, eikä anna minkään lannistaa itseään, edes syövän.
Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin ja muistaa ettei elämä ole itsestäänselvyys...
Uusimmat blogimerkinnät
- Helpottaako ikävä koskaan? 06.09.
- Kun se tärkein on poissa. 26.04.
- Nyt se on oikeasti ohi! 07.11.
- Nyt se on (ainakin toistaiseksi) ohi! 22.09.
- Avautumista ja tilannepäivitystä. 27.08.
- "Kellekään ei anneta enempää kui... 27.06.
- Ärsytys! 03.05.
- Murtunut sormi. 22.11.
- Paljonko pitää menettää, ennen kuin ei... 27.09.
- Joskus on vaikeeta yrittää muistaa miks ... 09.09.