1.Sä hajotat mua.
Pikkuhiljaa sisältäpäin,
aina vaan enemmän ja enemmän.
Kohta oon vaan surkee ihmisenraunio,
jonka ainoo toive oli vaan olla onnellinen.
Sä olisit saanut sen raunion kukoistamaan taas,
olisit tehny musta kauniin ihmisen
joka eläis vaan sua varten.
Sun äänes kaikuu mun korvis tauotta.
Säälimättömät sanat ja samaan tahtiin
ne kaikki ihanimmat lauseet.
Silmät toistaa vaan samaa näkyä,
sua eri tilanteis, erilaisis mielialois.
käsi kirjoittaa vaistonomaisesti sun nimeä
yhä uudestaan ja uudestaan, loputtomiin,
kunnes ei enää pysty, kunnes elämä on ohi.
Sun puolesta menettäisin henkeni.
Kunpa vaan voisit ymmärtää muakin.
2.Entinen
Muistatko,
Ne hetket yhdessä?
Kun hypittiin teidän heinävintillä.
Kiivettiin puiden latvoihin,
enkeleitä etsimään.
Kun putosin kanalan katolta
nokkosiin pisteleviin,
ja sinä lohdutit.
Kun löydettiin heinälato,
jossa aina mietiskeltiin
mitä elämä tuo tullessaan.
Kun leikittiin hevosia,
ei haluttu olla mitä ollaan.
Kun kiivettiin kallioille,
Ja kaikki tämä päiväkirjaan yhteiseen säilytettiin.
Lupasit olla aina mun kanssa.
Muistat sinä.
Miksi et halua enää olla ystäväni?
Koska olen muuttunut.
Mutta olethan sinäkin?
Niin muttet samaan suuntaan kuin minä.
Maailma muuttuu, niin mekin.
Siihen päättyi vuosien ystävyys.
Ja minulla on ikävä sinua.
Tule takaisin.