Joskus on helppoa antaa anteeksi, unohtaa. Mutta vaikka se raivo unohtuisi, se onkin vain kuvitelmaa - se ei katoa. Se vain hautautuu ja kun hän taas tekee jotain, se raivo purkautuu. En suutu helposti, ärsynnyn ehkä mutta en huuda yleensä ihmisille tai pidä mykkäkoulua - en vain ole sellianen. Mutta saan minäkin suuttua, ja minä myös osaan suuttua. En vain haluaisi olla vihainen kavereille - ystävälle.
Miten voi olla niin helppoa suttua jollekulle joka ei ole tehnyt mitään pahaa. Silloin sen vihan pitää vain sisällään ja kiroaa tämän mielessään - vaikka hän ei ole tehnyt muuta kuin elänyt elämäänsä.
Haluaisin ymmärtää paremmin, haluaisin tietää mitä kaikki oikeasti tarkoittaa. Mitä joku tarkoitaa kun hän laittaa hymiön. Onko se vain sääliä vai tarkoittaako se jotain?
Olen joskus aika vainoharhainen, joskus itsetunto on aika maassa. Sitä miettii säälivätkö kaikki sinua ja ovatko he siinä vain koska tungin siihen? Haluaisivatko he minun lähtevän? Ovatko he vain kivoja? Juttelevatko he kaikille? Miksi kukaan ei oikeasti pidä minusta? Mikä minussa on vikana?
MIKÄ MINUSSA ON VIKANA!!!!
Mikä minussa on vikana??
Mikä.... sanokaa jo, en tahdo hukkua. En tahdo tukehtua. Kertokaa mikä minussa on vikana!!
Pyydän, sanokaa jo.......olkaa niin kilttejä