Kuvittelit loit, ympärillesi sen,
ulkokuoren, kotelon, murtamattoman.
Teit vain sen ainoan ja vaikeimman,
itseäsi muutit.
Manasit Mörön sänkysi alta.
Vakuutit ja huutamatta vannoit, totuutta uskottelit,
seon siinä eikä enään ikinä toisten.
Kuitenkin...
Korvasi takaa Se kuiski unelmaa,
sateenkaarta mahtavaa.
Makean nälkänä Se eksyi sisään.
Sinä saatanan toivo perkele...
Mitä muutakaan tekesit, kuin
loisit unelmaa toivon täytteistä?
(03.09.2009)