Siinä hän jälleen istuu. Tutulla paikallaan ja se hänet lämpimästi tervetulleeksi toivottaa. Asentoaan hän kohentaa ja vaivauteneena huokaa. Katseensa kattoon, kuten aina noina hetkinä, kohdistaa. "Twiddle", "Tadd" ja "Toe", tähtiä matkien, ainaisilta paikoiltaan häntä tervehtivät, luokseen kutsuvat, makealla nektarilla houkuttelevat. Niinkuin monasti aikaisemmin kyvyttömänä hän myöntyy tanssiin Kaaoksen, lupaukseen happamaan ja imelään alistuu. Viskilasin pohjalta toivoa, helpotusta, etsii. Vasemman ja oikean kiistan itselleen vain omistaa, järjen taistoa tunteita vastaan todistaa. Oman ja yksityisen helvettinsä läpi jälleen vaeltaa. Vain ja ainostaan, koska hölmönä toivon kipinään uskoo.
(02.04.2009)