IRC-Galleria

Kohtalonsisarien ivalaulu
huumaa matkamiehen sokean
askel askeleelta katoaa
kaidanpolun vikasoinnuille.

Tuskan ja kyynelten sävelet
syvänsuon nuotit,
kaikki omakseen uskotellen
hyväksyy.

Toivon perkle korvaan kuiskii
tulikärpäsellä harhaan johtaa,
kanssa matkamiehen sokean
vikasointujen valssia vie.

Oman onnen lippaseen lukitsee
avaimen sieluunsa kadottaa.
Pandoransa keksi, haudalleen
vartioon asetti, hyvästit jätti.

Prancing about infront of you
is this puppet of gloom.
In his steps no joy at all
rather shining dullness of a Ball.
Upon his face this
masqurade of a Fool

Surrendering his will to
shoulds and what ifs.

Letting the Puppetier lead his way.

Hiding behind the shrubs of sweet berries
never seeing the path of own desires...